Kategoria: ajatuksia

  • Talven puoliväli -energiaa valosta

    Talven puoliväli -energiaa valosta

    Aurinko on palannut! Naapuri kertoi, että on nähnyt auringon viimeksi lokakuussa. Vaikka kaamos väistyi tovi sitten eikä se meillä kestä muutamaa viikkoa pidempään, tämä talvi on ollut erityisen pilvinen, luminen ja sumuinen. Joten saattaa hyvinkin olla, että aurinko on tosiaan käynyt täällä viimeksi lokakuussa. Siltä se ainakin tuntuu. Menneinä vuosina valo ei ole tuntunut näin […]

  • Raja todellisuuden ja sadun välillä

    Raja todellisuuden ja sadun välillä

    Joskus on tilanteita, joissa on mahdotonta vetää tarkkaa rajaa siihen, missä todellisuus päättyy ja satu alkaa.  Luin kirjaa Tarujen tunturit (Asko Kaikusalo, Yrjö Metsälä), josta ylläoleva lause on. Kirjassa kerrotaan tarinoita Tunturi-Lapista, pääosin Kilpisjärven tuntureista. Jättiläisistä, maahisista, Lapin entisistä ja nykyisistä kulkijoista. Tuntureiden vuodenkierrosta ja elosta Tunturi-Lapissa. Se, kuinka paljon tarinoista on totta ja kuinka […]

  • Inpiraatiota etsimässä

    Inpiraatiota etsimässä

    Tänä talvena on ensimmäistä kertaa vaivannut kaamosväsymys. Tai en tiedä, onko se kaamosväsymys, mutta siihen sen yhdistän. Nukun helposti yli yhdeksään joka aamu. Se on pitkään, yleensä olen herännyt iloisen virkeänä viiden-seitsemän välillä ja lähtenyt heti hommiin. Nyt saatan lämmitellä peiton alla siihen asti, kun ikkunasta kajastaa edes pieni valon häivähdys niin, että edes lähipuut […]

  • Marrassyys – talven tulo

    Marrassyys – talven tulo

    Siirry, päivä, siirtomaiden taakse, salli hämäryys.Katko valokehrän langoilta huomisen näkyvyys,ja saata kevään paikalle marrassyys. Martti Salo Löysin aivan ihanan laulelman palasen suloisesta kirjasta nimeltä Lapinlasten lauluja. Laulun sanat kuvaavat täydellisesti tätä aikaa; hämäryyttä, sitä, kun päivä väistyy pitenevän yön tieltä yhä kauemmas ja huominen näkyy valkenevan päivä päivältä pimenevämpänä. Ja kuinka kaunis sana, marrassyys! Ihastuin […]

  • Marraskuu

    Marraskuu

    Marraskuu tuli. Hyvin toisenlaisena kuin mihin etelässä on tottunut. Ei ole loskaa, ei juuri harmaata eikä iänikuista väsymystä. Sen sijaan on pimeyttä, joka on niin ihanan rauhoittavaa ja syvän pimeyden mahdollistamia valoja. Tähtitaivas mökin yllä, nopeasti pimenevät illat, jotka on päässeet jo iltapäivän puolelta haukkaamaan valoa ja kotipihaa valaisevat revontulet. Kuten taisin jo mainita, tässä […]

  • Tervetuloa, talvi – Sinua odotetaan

    Tervetuloa, talvi – Sinua odotetaan

    Hupsan, sinne katosi syksy. Sen värit ja loistot. Jäljelle jäi kieltämättä aika harmaa aika, vesisateinen ja kostean kylmä. Aika on rauhoittua ja maatua. Kuten parhaat värinsä nähneet syksyn lehdetkin. Menneellä viikolla saimme ison lastin puita talven varalle. Varasto on nyt aivan tupaten täynnä. Koitimme laittaa puut hirveällä vauhdilla sateiden alta varastoon ja yllättäen ne menivätkin […]

  • Ruskan ra(i)kkaus

    Ruskan ra(i)kkaus

    Pari päivää kävi pakkanen kylässä. Aamuisin korret ja puiden kultaiset lehdet olivat kuurassa, joka katosi auringonnousun myötä kuin ei olisi koskaan ollutkaan. Yhden päivän ajan lehdet tippuivat puista pakkasesta painavina maahan odottelemaan talven hankea päällensä. Ehdin onneksi nauttia kultaisen kauniista syyspäivistä rannalla juuri ennen kuin pakkanen puraisi lehdet alas puista. Ruska-aika katosi nopeasti. Ikään kuin […]

  • Elokuu ja elonkorjuu

    Elokuu ja elonkorjuu

    En tiedä, mihin elokuu karkasi. Tuntuu, että se livahti sormien lävitse ja jätti jälkeensä irrallisia hetkiä. Ehkä kerron tämän joka kerran, mutta tuntuu, että mitään ei ole tapahtunut, mutta kuitenkin koko ajan on jotakin käsillä. Pääosin elokuu on mennyt luonnonantimien keräämiseen ja säilömiseen. Mustikkaa olen kerännyt kaksin käsin niin paljon, että pakastimen reunat paukkuvat. Vadelmia […]

  • Antakaa hiljaisuuden olla

    Antakaa hiljaisuuden olla

    Aamuyö, kello 3.54. Herään, nousen ja vilkaisen ikkunasta ulos. Miten kaunista. Joki on sinisen usvan peitossa, vastarannan puiden aavemaiset hahmot erottuvat juuri ja juuri ohi lipuvan sumuverhon takaa. Vesi seisoo peilityynenä paikallaan yleensä virtaavassa joenuomassa. On niin hiljaista, että luulen voivani koskea sitä. Tämän kesän vesilinnunpoikaset, jotka päivisin keikkuvat joentrömällä ja kirkuvat uutta elämää nukkuvat […]

  • Luonto ei ole paikka vierailla – se on kotimme

    Luonto ei ole paikka vierailla – se on kotimme

    Olen lukenut viime aikoina suomalaisten mytologiaa, kansanuskomuksia ja historiaa satojen vuosien takaa. Sama innostus iski viime syksynä. Kai se on pimenevät illat, aavemaisena joella lipuvat sumulautat ja luonnon täysi hiljaisuus, joka innostaa uppoutumaan taruihin ja uskomuksiin vuosisatojen takaa. Niistä löytyy lukemattomia aiheita, joista ammentaa inspiraatiota ja ottaa oppia. Törmäsin aiheeseen, joka jäi mieleen ja joka […]