-
Ilmeisen ikuinen talvi pohjoisessa – Eloa ja ajatuksia
Hei kaikille. Täällä sitä tallataan ikuisen talven keskellä. Etelään saapui takatalvi, täällä ei ehkä voi sitä takatalveksi kutsua, kun ei se tässä välissä ole juuri kummemmaksi muuttunut. Lunta sataa tälläkin hetkellä, kun tätä kirjoitan kahvikupin äärestä rauhallisena sunnuntaiaamuna. Alan kovasti epäilemään ennen niin lohduttavan sanonnan totuusperiä, jossa kerrotaan uuden lumen olevan edellisen surma. Tällä hetkellä…
-
Kevään kuuulumisia huhtikuun kynnyksellä
Kevät pohjoisessa. En ole varma, onko sitä olemassa. Ei ainakaan samassa muodossa, johon siihen on muualla tottunut. Elämme huhtikuun kynnyksellä, mutta lunta on reilun metrin (meidän pihassa kaksikin, koska tuuli tuo päivitäin järveltä sitä ekstra-annoksen ja jättää sen meidän etupihalle), pakkanen käy öisin parissakymmenessä ja maisema on pakkasluminen. Kevään tulon huomaa siitä, että valoa on…
-
Tammikuun kuulumisia – kylmää, lunta ja hiihtämistä
Siinäpä kiteytettynä koko tammikuu. Heh. Ehkä olette jo katsoneet viimeisimmän videoni, siinä pääsee hyvin kärryille kylmyydestä ja sen kanssa elämisestä. Ei sillä, en valita. Juuri yksi päivä pohdin, kun ajelin kylältä kohti kotia, jossa odotti pitkä lista tekemistä päivän päätteeksi puiden kantamisesta koirien ulkoiluttamiseen ja pirtin lämmittämiseen, että itsepä olemme tämän valinneet. Jos haluaa asua…
-
Pimeän ja hiljaisen talven keskellä
Tulin tänne vain sanoakseni, että täällä tosiaan ollaan. Vaikka hiljaista onkin ollut. Miksi? Pääosin siksi, että juuri mitään ihmeempiä ei ole tapahtunut pitkään aikaan. Arjen rutiinit pyörii omalla painollaan, keskellä hankien ja pimeyden. Puiden kanto sisälle, keittiön hellan ja pirtin leivinuunin lämmitys, koirien aamulenkki, omia puuhia ja töitä, pimeys tulee, omia iltahommia ja lepoa. Hiljaisuus…
-
Kuinka elää hitaammin – VIDEO
Hei, rakas lukija. Tämä aika vuodesta tuntuu olevan kaikista väsyttävin. Lokakuu tuntuu monella tavalta raskaalta, se tipahtaa olkapäille kuin painava, musta hiekkasäkki, jota on vain pakko kantaa, vaikkei oikeastaan jaksaisikaan. Elo etenee ja illat pimenee, vaikka tekisi vain mieli kääriytyä takkatulen ääreen neulomaan viikoksi ja varata ämpärillinen inkivääriteetä viereen. Nukahdella silloin, kun nukuttaa – eli…
-
Syyskuun kuulumisia
Kiireinen syyskuu on tullut päätökseensä. Se vaihtui viikonloppuna kylmässä tuulessa ja sateessa lokakuuksi. Ilma tuoksuu nyt lumelta. Sitä luvattiinkin loppuviikosta. Ehkä jo ensilumen paikka. Toivottavasti. Meillä pirtti on lämmennyt jo pari viikkoa leivinuunin voimin. Kun vihdoin saatiin eri peltien yhdistelmät ratkottua, piippu vetää hyvin eikä tupruta kaikkea sisään savusaunan tavoin. Muurin kaksimetrinen kylki on välillä…
-
Ruskan ensisävyjä ja metsähengähdys
Syksy on saapunut koko kirjollaan viime viikkojen aikana kuin varkain. Taidan kyllä sanoa niin jokaisesta vuodenajasta, mutta siltä se tuntuu. Ehkä siksi, kun itsellä ei ole mitään valtaa siihen, koska mikäkin vuodenaika saapuu ja miten. Ja hyvä niin. Aamut ja illat on muuttuneet kesän kirkkaasta hd-värityksestä pehmeiden sävyjen konsertiksi. Metsä oikein huokaa päivän lämmöstä ja…
-
Elokuun kuulumisia
Rauhoittuminen. Se olkoon elo-syyskuun teemana. Kesä on aina pohjoisessa aivan ihmeellinen. Sanan kaikissa merkityksissä. Ihmeellinen, koska kaikki kukkii, luonnon värit loistavat ja aurinko paistaa vuorokauden ympäri. Ihmeellinen, koska vuorokausi rytmiä ei juuri ole olemassa valon suuren määrän vuoksi, koska kaikki tapahtuu hyvin lyhyessä ajassa ja elo on intensiivistä. Alkukuusta luonto oli vielä kesäinen kuin morsian.…
-
Yksin erämaassa
Tänä kesänä olen ollut yksin hyvin vähän. Se on epätavallista. Yleensä tarvitsen yksinoloa paljon tunteakseni itseni rauhalliseksi, virkeäksi ja kaikin puolin mieleltäni terveeksi. Olen puhunut paljon hiljaisuuden puolesta ja vaikka sitä voi seurassakin harrastaa, koen, että hiljaisuus ja yksin oleminen ovat minun terveydelleni ja kaikinpuoliselle hyvinvoinnilleni elinehto. Tänä kesänä kummatkin elinehdot ovat olleet kovin vähissä.…
-
Horisontti juuri nyt
Heinäkuu ei ole ollut helteinen, kuten ehkä luulisi, vaan erityisen sateinen. Semmoinen vihmoinen. Horisontti on joka aamu eri näköinen ja eri kohdassa. Kuin puurivit yön aikana liikkuisivat ja aamulla olisivat järjestyneet rivistöön uudella tavalla. Jähmettyneet päiväksi paikoilleen jatkaakseen taas illalla kesärientojaan. Kuka tietää, hyvin voi olla niin. Rakastan sinisen sävyjä ja niitä löytyy nyt horisontista…
-
Tilaa
Tilattu
Already have a WordPress.com account? Log in now.
Sanna Vaara 