Taivaan ja maan myrsky

Pian tuuli hirmumyrskyksi on käynyt;
valtasessa kaares, ulettuen kauvas
idäst läntehen, päin karkaa ukkospilvi
tulen iskulla ja pauhinalla;
pyrskien ja kihisten kuin louhikärmeet.

Aleksis Kivi

Taivas ja maa on myrskynnyt. Oikein olan takaa, jos jatketaan Aleksis Kiven mielenmaisemissa.

Menneellä viikolla on mitattu tuulen nopeuden mitä lie ennätyksiä, myrskylukemiinkin asti pääsivät. Tunturituulesta ei taidettu puhua mitään, siellähän pätee omat tuulen säännöt enkä minäkään uskaltaisi sinne mittailemaan, kun myrskyää.

Puut on notkuneet, mutteivat kaatuneet. Naapurin vanha mies (viisas sellainen) kertoi, että jos olisi ollut kova pakkanen, ne olisivat napsuneet poikki kuin oljet. Nyt oli hieman lämpimämpää, joten ne olivat joustavia ja jaksoivat huojua tuulen vietävinä yötä päivää sinne tänne, mutta vain harva niistä katkesi. Ehkä siksi sähkökatkoiltakin vältyttiin. Niitä oli alkutalvesta tuon tuosta, kun oli puissa painavaa lunta. Tämän myrskyn myötä puissa ei taida olla enää yhtään irtonaisia neulasiakaan, kaikki on putsattu pois.

Myös taivas on ollut täynnä tyrskyä monena iltana. Revontulet on Kiven sanoja lainaten pyrskien ja kihisten kuin lohikäärmeet vallanneet taivaankannen tulillaan. Idästä länteen ja etelästä pohjoiseen on taivas ollut tulessa, vihreyttä täynnä lainehtien.

Ihastelen edelleen joka kerta revontulten loimua, vaikka niitä näkee suhteellisen usein. Jotakin taianomaista niissä silti on. Ja sitä on mahdotonta vangita valokuvaan, mikä harmittaa suuresti. Sosiaalisessa mediassa näkee toista kauniimpia, upeampia ja mykistävimpiä kuvia revontulista, mutta mikään niistä ei silti voita niiden näkemistä paikan päällä.

Miksikö?

Totuushan on, että valokuvissa revontulet on usein kauniimmat, ainakin kirkkaammat. Vain harvoin näkee valokuvien valoloistoon verrattavia loimuja pohjoisenkaan taivaalla. Kamera kun pystyy tallentamaan taivaan tulten valoa usean sekunnin ajan yhteen kuvaan, joka saa ne loistamaan kirkkaana ja värikkäinä.

Mutta se, mikä revontulista tekee maagiset, kun ne näkee omin silmin pimeyden sylissä on niiden liike.

Liikettä ei saa taltioitua. Ei edes kunnolla videolle. Revontulet liikkuvat täysin omalla tavallaan, jollakin, joka ei ole tästä maailmasta. Ei ehkä edes tästä ulottuvuudesta. Ne liikkuvat kiemurrellen, kaarrellen, hitaasti ja nopeasti samaan aikaan jossakin meidän maailman ja jonkun toisen maailman välissä. Ja sen voi nähdä vain omin silmin. En yhtään ihmettele, että niillä on ollut tärkeä sanoma pitkään pohjoisessa eläneille. Ovat tuoneet ja vieneet viestejä tuonpuoleisesta, terveisiä jo menneiltä ihmisiltä ja olennoilta. Harmi, kun meidän tiedekeskeinen maailma pyyhkii kaiken sellaisen pois kuin kintaalla lumihiutaleen. No, aika aikaa kutakin.

Katselin pitkään toissailtana revontulten myrskyämistä toppatakkiin kietoutuneena omalta rannalta. Oli lämmin ilta (liian lämmin helmikuuksi, jos naapurin viisaalta mieheltä kysytään), mutta joka suuntaan yhtä aikaa puhaltava tuuli viilensi ilmaa ja sai palelemaan paksuimmankin takin alla.

Kun en enää jaksanut kylmettymistä, jätin kameran yksin uhmaamaan myrskyä loppuyöksi ja tallentamaan parhaansa mukaan revontulten liikkumista pohjoisella taivaalla. Aamulla hain akkunsa jo aikoja sitten tyhjentäneen ja aamuyön pakkasissa jäätyneen kameran sisälle lämpimään. Revontulikuvia oli tallentunut yhteensä 1732.

Kuvat, kun laittaa yhteen putkeen, niistä saa koostettua videon, niin sanotun time-lapsen, josta saa hieman käsitystä, miten revontulet liikkuvat. Tällaisia on ennenkin vilahtanut YouTube-videoissani (esimerkiksi tämän videon lopusta sellainen löytyy). Niiden koostaminen ottaa aikaa (koitapa muokata 1732 valokuvaa tietokoneella…), mutta ne ilmentävät valokuvaa paremmin revontulten tunnelmaa ja niiden liikkeen taikaa.

Haluaisin koostaa pidemmän revontulivideon. Sellaisen, jota voisi katsella kymmenisenkin minuuttia, miksei kauemminkin. Mutta se ottaa aikaa. Siksi ikään kuin keräilen näitä revontuli-iltoja ja tuhansittain valokuvia niistä. Kymmeneen minuuttiin revontulivideota saa kulumaan satojatuhansia valokuvia, varmasti enemmänkin.

Nyt niitä on taas 1732 enemmän.

Eipä tässä kiire ole mihinkään.

 ♥ Sanna


Jätä kommentti

Create a website or blog at WordPress.com