Kategoria: hetki

  • Talven puoliväli -energiaa valosta

    Talven puoliväli -energiaa valosta

    Aurinko on palannut! Naapuri kertoi, että on nähnyt auringon viimeksi lokakuussa. Vaikka kaamos väistyi tovi sitten eikä se meillä kestä muutamaa viikkoa pidempään, tämä talvi on ollut erityisen pilvinen, luminen ja sumuinen. Joten saattaa hyvinkin olla, että aurinko on tosiaan käynyt täällä viimeksi lokakuussa. Siltä se ainakin tuntuu. Menneinä vuosina valo ei ole tuntunut näin […]

  • Raja todellisuuden ja sadun välillä

    Raja todellisuuden ja sadun välillä

    Joskus on tilanteita, joissa on mahdotonta vetää tarkkaa rajaa siihen, missä todellisuus päättyy ja satu alkaa.  Luin kirjaa Tarujen tunturit (Asko Kaikusalo, Yrjö Metsälä), josta ylläoleva lause on. Kirjassa kerrotaan tarinoita Tunturi-Lapista, pääosin Kilpisjärven tuntureista. Jättiläisistä, maahisista, Lapin entisistä ja nykyisistä kulkijoista. Tuntureiden vuodenkierrosta ja elosta Tunturi-Lapissa. Se, kuinka paljon tarinoista on totta ja kuinka […]

  • Inpiraatiota etsimässä

    Inpiraatiota etsimässä

    Tänä talvena on ensimmäistä kertaa vaivannut kaamosväsymys. Tai en tiedä, onko se kaamosväsymys, mutta siihen sen yhdistän. Nukun helposti yli yhdeksään joka aamu. Se on pitkään, yleensä olen herännyt iloisen virkeänä viiden-seitsemän välillä ja lähtenyt heti hommiin. Nyt saatan lämmitellä peiton alla siihen asti, kun ikkunasta kajastaa edes pieni valon häivähdys niin, että edes lähipuut […]

  • Eräänä kylmänä aamuna – VIDEO

    Eräänä kylmänä aamuna – VIDEO

    Eräänä kylmänä aamuna, kun kaamosta kohti vähenevä aurinko jaksoi juuri kiivetä vielä metsän yläpuolelle sain idean. Joki oli ollut jäässä jo hyvän tovin, mutta virta pitää rannan jäät heikkona. Jäille ei ole asiaa vielä pitkään aikaan, mutta entäpä vesille? Olin edellisenä päivänä lainannut kalastavalta ystävältä kalastushousut. Ihmetteli hieman, mihin niitä tarvitaan keskellä talvea, mutta kun […]

  • Kaukana kaikesta ja kaikista – Puljun erämaa

    Kaukana kaikesta ja kaikista – Puljun erämaa

    Koen usein tarvetta olla yksin. Kaukana kaikesta ja kaikista. En paetakseni miltään tai keltään, vaan latautuakseni. Vahvasti introvertiksi luontuva luonteeni erityisherkkyyden lisällä kaipaa täyttä hiljaisuutta ja ei-mitään ympärilleen latautuakseen ja levätäkseen. Erämaa on siihen mitä parhain paikka. Erityisesti erämaa, joka ei ole kenenkään suosiossa. Josta ei ole tehty Hesarin artikkeleita eikä tietääkseni kukaan ole viettänyt […]

  • Tervetuloa, talvi – Sinua odotetaan

    Tervetuloa, talvi – Sinua odotetaan

    Hupsan, sinne katosi syksy. Sen värit ja loistot. Jäljelle jäi kieltämättä aika harmaa aika, vesisateinen ja kostean kylmä. Aika on rauhoittua ja maatua. Kuten parhaat värinsä nähneet syksyn lehdetkin. Menneellä viikolla saimme ison lastin puita talven varalle. Varasto on nyt aivan tupaten täynnä. Koitimme laittaa puut hirveällä vauhdilla sateiden alta varastoon ja yllättäen ne menivätkin […]

  • Ruskan ra(i)kkaus

    Ruskan ra(i)kkaus

    Pari päivää kävi pakkanen kylässä. Aamuisin korret ja puiden kultaiset lehdet olivat kuurassa, joka katosi auringonnousun myötä kuin ei olisi koskaan ollutkaan. Yhden päivän ajan lehdet tippuivat puista pakkasesta painavina maahan odottelemaan talven hankea päällensä. Ehdin onneksi nauttia kultaisen kauniista syyspäivistä rannalla juuri ennen kuin pakkanen puraisi lehdet alas puista. Ruska-aika katosi nopeasti. Ikään kuin […]

  • Ruskaretki Muonion pikkupoluilla

    Ruskaretki Muonion pikkupoluilla

    Olen löytänyt pohjoisesta hyviä ystäviä. Kutsumme yhteisöämme Lapland Familyksi, Lapin perheeksi. Tutustuimme sattumalta kolme vuotta sitten, täällä keskellä ei-mitään. Asumme toisistamme lyhimmillään viitisen kilometrin päästä toisistamme, osa muutaman kymmenen kilometrin päässä. Siis aivan naapurissa. Yhdessä elo täällä on helpompaa. Viihdyn paljon yksin, mutta huomaan erityisesti, miten paljon apua, tukea ja turvaa pienikin yhteisöllisyys luo. Aina […]

  • Elokuu ja elonkorjuu

    Elokuu ja elonkorjuu

    En tiedä, mihin elokuu karkasi. Tuntuu, että se livahti sormien lävitse ja jätti jälkeensä irrallisia hetkiä. Ehkä kerron tämän joka kerran, mutta tuntuu, että mitään ei ole tapahtunut, mutta kuitenkin koko ajan on jotakin käsillä. Pääosin elokuu on mennyt luonnonantimien keräämiseen ja säilömiseen. Mustikkaa olen kerännyt kaksin käsin niin paljon, että pakastimen reunat paukkuvat. Vadelmia […]

  • Antakaa hiljaisuuden olla

    Antakaa hiljaisuuden olla

    Aamuyö, kello 3.54. Herään, nousen ja vilkaisen ikkunasta ulos. Miten kaunista. Joki on sinisen usvan peitossa, vastarannan puiden aavemaiset hahmot erottuvat juuri ja juuri ohi lipuvan sumuverhon takaa. Vesi seisoo peilityynenä paikallaan yleensä virtaavassa joenuomassa. On niin hiljaista, että luulen voivani koskea sitä. Tämän kesän vesilinnunpoikaset, jotka päivisin keikkuvat joentrömällä ja kirkuvat uutta elämää nukkuvat […]