Pohdintoja sosiaalisesta mediasta ja työstä sen parissa

Tämä aihe on ollut viime aikoina paljon mielessä. Sosiaalinen media, joka tavalla tai toisella on osana kaikessa siinä, mitä teen. Lähes halusin tai en, koska sen kanavien kautta jaan tekemisiäni teille. Tekemisiäni, joita työksikin kutsun; valokuvaamista, videoita, kirjoituksia. Osaksi aihe on mielessä siksi, koska kipuilen (vaihteeksi) töideni kanssa, en tiedä, mitä haluaisin tehdä ja millä ja miten ansaita elantoni. Osaksi siksi, että viimeisen vuoden aikana huomaan kiinnostuksen nousseen työtäni kohtaan täällä blogissa, Instagramissa ja Youtuben puolella. En voi tarpeeksi korostaa, miten hyvältä se tuntuu. Se, että joku on täällä todella lukemassa ja katsomassa sitä, mitä omasta päästäni luon. Kiitos siitä sinulle ❤

Kipuilen sen kanssa, mitä tekisin seuraavaksi vai tekisinkö mitään. Rakastan suunnattomasti kaikkea, mitä teen. Valokuvaamista, videoiden kuvaamista ja editointia, kirjoittamista, tarinoiden ja tunnelmien jakamista. Huomaan, että vaikka yritän, en osaa olla tekemättä niitä. Se itsessään kertoo paljon. Se kertoo sen, mitä minun siis kuuluukin tehdä.

Sosiaalinen media mahdollistaa työssäni paljon. Se, että luon yksin jotakin ja jätän sen niin sanotusti pöytälaatikkoon, ei tunnu omalta. Kun koen jotakin, saan idean tai näen jotakin, haluan jakaa sen. Välittää sen tunteen muillekin. Sosiaalinen media luo yhteyden, jopa yhteisön. Se on hämmästyttävän hienoa ja ilman sitä en varmasti saisi niin paljon aikaiseksi kuin nyt.

Kaikki työni vie kuitenkin todella paljon aikaa. Päätyöni – se, mistä saan rahaa – on aivan toisaalla kuin täällä, tällä hetkellä kaikki luova toimintani vie minua rahallisesti vain miinukselle. Viimeisen vuoden aikana on ollut mahdollisuuksia muuttaa asia, useammankin kerran. Mutta olen kieltäytynyt.

Miksi?

Suurimmaksi osaksi siksi, että haluan pitää itselläni täyden vapauden tehdä juuri sitä, mitä haluan. Tai olla tekemättä. En halua olla sidoksissa kehenkään tai mihinkään tahoon. Haluan pitää ideani sellaisina kuin ne ovat omassa päässäni ilman, että niitä tarvitsee kanavoida kenenkään muun käyttöön.

Suurin syy on kuitenkin se, etten halua myydä mitään.

Jostain syystä kaikki se hienous, mitä sosiaalisella medialla on, kaikki sisältö, mitä se tarjoaa, miten paljon se inspiroi ja vaikuttaa ihmisiin, perustuu yksinomaan vapaaehtoisuudelle tai sille, että ihmiset yrittävät myydä jotakin. Useimmiten heti, kun joku alkaa menestyä sosiaalisessa mediassa, alkaa myyntityö.

Vastustan sitä paljon. Se, että kaikki luovuus, inspiraatio ja hämmästyttävän yhtenäinen ja kannustava yhteisö olisi myytävissä on mielestäni väärin. Että ainut keino ”menestyä” sosiaalisen median kanavissa on myydä asioita, tavaroita, palveluita. Ihan sama, kunhan raha vaihtaa omistajaa. Ainut syy sille, miksi ihmiset tulisivat työni luokse olisi se, että myyn heidän huomionsa kolmannelle taholle, jotta tämä kolmas taho voisi tehdä rahaa. Sitä en halua tehdä.

Siksi viimeiset vuodet tuntuu kuin olisi ollut tuuliajolla. Käytän paljon aikaa, usein päivittäin valokuvaamiseen, videoihin, inspiraation etsimiseen, luovaan työhön. Saamatta mitään konkreettista vastineeksi. Ymmärrän sen täysin, itse olen itselleni polkuni luonut, mutta välillä se harmittaa. Mahdollistan luovan työni pääosin muilla töillä. Luovuuteen nekin liittyvät, mutta eivät ole niin vapaita kuin toivoisin. Tällä hetkellä tanssin neljän työpaikan väliä ja sen lisäksi teen omia projekteja. Rakastan sitä mitä teen ja on todella vaikea luopua niistä mistään, mutta koko soppa meinaa välillä kaatua keittäjänsä niskaan.

Mikä on vastaus tähän kaikkeen pohdintaan? Ei mikään yksiselitteinen – eihän se koskaan ole. Toivon kovasti, että tulevaisuudessa paino kaiken myymiseltä katoaa ja olisi jokin muu keino rahoittaa luovien alojen tekijöiden työtä. Toki on olemassa apurahoja ja säätiöitä, jotka tukevat vastaavaa toimintaa, mutta soisi sen olevan isomminkin esillä.

Ainakin toivon, että asian suhteen ollaan avoimia. Paljon on jo menty eteenpäin, kun sosiaalisessa mediassa (ainakin Suomen lakien mukaan) pitää selvästi ilmaista, mikäli jokin taho on sponsoroinut tai rahoittanut kyseisen sisällön. Tunnen ihmisiä, jotka tasapainottelevat samojen asioiden äärellä, voivatko ansaita elantonsa tekemällä sitä, mitä rakastavat ja tällä hetkellä lähes ainut vaihtoehto sen mahdollistamiseksi on mainos- ja myyntitulot. Ymmärrän sen täysin ja näen läheltä, miten paljon työtä se vaatii, että omalla luovuudella saa ansaittua edes pienen elannon.

Toistaiseksi pysyn itsepintaisesti omalla tielläni. En tee sponsoiroituja sisältöjä, en mainosta kenenkään tai minkään palveluita täällä tai muuallakaan, jotka minulle siitä maksaisivat. Työni rahoittaminen muilla keinoilla vie aikaa pois itse luovalta työltä, mutta toistaiseksi valitsen mielummin sen kuin itselle vieraan myyntityön. Jos joskus päätän toisin, aion perustella sen sekä itselleni että muille avoimesti, rehellisesti ja omiin arvoihin vahvasti nojaten. Luotan siihen tunteeseen, mikä tuntuu oikealta ja itselle sopivalta, vaikkei se aina olisikaan järkevä ratkaisu. Harvoinhan se on.

---

Ajattelin kirjoittaa seuraavaksi kirjoituksen Lapin alueen palveluista ja erittäin hyvistä tyypeistä, jotka on niiden takana. Pienyrittäjät, perheet ja pariskunnat, jotka uurastavat pitääkseen itsensä leivissä ja joilla ei välttämättä riitä mainosbudjettia kilpailla isojen yritysten kanssa.

Ja kuten sanoin, mikään niistä ei ole sponsoroitu, kukaan ei maksa tai anna minulle mitään. Kaikki perustuu täysin omaan kokemukseeni ja siihen, että haluan kannustaa ja auttaa yrittäjiä ja ihmisiä omalla valitsemallaan polulla. Kertoa teille, miten inspiroivia ihmisiä ja tarinoita täällä pohjoisessa on.

Siitä sitten ideoita Lappiin matkaaville hiihtolomalaisille tai täällä asuville. Kirjoitan sen varmasti viimeistään ensi viikolla.

Aurinkoista ja inspiroivaa viikon alkua! ☀️

♥ Sanna