Pakuprojekti vol. 2 – Valmiina pakureissuun!

Wuhuu. Pakettiauto Bertta on kokenut pienen muodonmuutoksen tässä kevättä odotellessa ja on nyt taas valmis reissuun!

Suurimpana tarpeena oli saada muutettua yhden hengen sänky kahdelle sopivaksi ja helpointa oli aloittaa aivan alusta. Auto tyhjäksi, sisätilan siivous ja tovin ottava ihmettely, että mitä sitten tekisi.

Sinänsä mitään uutta ei ole tehty. Sisältä pakusta löytyy kaikki sama, mitä viime vuonnakin: jääkaappi, kaasuliesi, sänky, ruokapöytä, terassipöytä, säilytystilaa ja pienimuotoiset sähköt, jotka riittävät jääkaapin kylmänä pitämiseen, kameran ja tietokoneen lataamiseen.

Bertta myös kaunistui hieman, kun se sai seiniinsä puunväriset paneelit.

Sähköt, jotka viime vuonna rakennettiin taitavan ystävän kanssa alusta asti hupiakku-systeemillä (googlesta löytyy, mitä se tarkoittaa), toimivat onneksi tänäkin vuonna, vaikken ole niihin talven aikana koskenut ollenkaan. Hyvä niin, en haluaisi lähteä uudelleen opiskelemaan sähkötekniikkaa ja yhdistelemään johtoja. Siinä myönnän menevän oman osaamisen rajan.

Viime vuoden sähköurakointi oli aika mutkikas homma osaamattomalle, mutta osaavalle ei varmasti niinkään. Onneksi apua saa, kun pyytää. Kiitos vielä, M ❤
Valo jatkojohdossa palaa – sähköt toimii! Sähköt laitettiin jo viime vuonna vettä kestävään muovilaatikkoon turvallisuussyistä. Laatikossa hupiakku, invertteri ja sulakkeita. Laatikko on helppo sitoa kiinni auton runkoon ja huoltotarpeen tullessa hoitaa kaikki samassa nurkassa.

Lattialla on pakun ostamisesta saakka ollut kovin kulunut vanerilevy. Sitä peittämään hankin jonkin sortin terassimattoa, jonka viime vuonna leikkasin palasiksi ensimmäisen pakun mittoihin, jotka ei ole samat kuin tämän pakun. Tietenkään.

Ei se mitään, ruuvasin palaset kiinni alla olevaan vaneriin, niin pysyvät paikoillaan. Viime kesänä ne olivat irtonaisina, tosin huonekalujen alla, mutta välillä liikkuivat ärsyttävästi. Nyt pitäisi pysyä lattiankin paikoillaan. Matto on pehmeä ja lämmin jalan alla, tosin kerää kaikki risut, heinät ja koirankarvat. En ole niin nuuka siisteyden suhteen, joten ajaa asiansa paremmin kuin hyvin.

Pakun sisusta muuttui nyt niin, että keittiö on heti etupenkkien selkämyksen takana ja sänky poikittain auton takaovien lähellä. Sänkyyn mahtuu juuri ja juuri kaksi ihmistä nukkumaan, vaikka sisätilan leveys jäikin perussängyn pituudesta vajaaksi. Positiivisena puolena on korkea sänky, jonka alle mahtuu reilusti tavaraa, jääkaappi ja pieni vaatekaappi. Korkeasta sängystä näkee mukavasti suoraan takaikkunoista ulos, jos sattuu löytymään mukava yöpaikka, jonka maisemaa voi ihailla heti aamulla suoraan sängystä.

Auton kaikissa ikkunoissa on pimennysverho, jonka voi vetää eteen (koska valoisaa on läpi vuorokauden), mutta semmoinen keksittiin laittaa kulkemaan vielä sängyn päältä jakamaan tilaa keittiön ja makuuhuoneen väliin. Kun sen sulkee, on olo kuin lapsena rakennetussa patjamajassa. Samalla se antaa rauhaa, jos matkustajista toinen haluaa vielä jatkaa unia ja toinen jo heräillä keittämään aamukahvia.

Keittiöstä löytyy samat pelit ja vehkeet kuin viimekin vuonna. Kahden hengen aidoista astioista koostuva ”astiasto”. Heittomerkit siksi, että astiasto, joka on kerätty varastosta löytyneistä ylimääräisistä kipoista ja kirpputorilta eurolla löytyneistä kupeista ei ihan täytä astiasto-sanan odotuksia, mutta menköön.

Ruokapöytään sovellettiin samaa taittopöytäideaa, jonka keksin viime vuonna. Nyt keittiön pöytä taittuu sängyn laidasta keskelle autoa ja lukitaan alla olevin Ikean hyllystä lainatuin kannattimin. Samalla pääsee käsiksi jääkaappiin, joka on sijoitettu nyt sängyn alle tilan säästämiseksi.

Samanlainen manuaalinen vesisysteemi toimittaa vesijohtojen virkaa kuin viimekin kesänä. Kymmenen litran hanallinen vesitonkka ja lavuaari, joka tänä vuonna on upotettu keittiön pöytään. Tämä oli ainut lisä, minkä viime kesän reissun jälkeen halusin lisätä. Oli hieman hankalaa tyhjentää lavuaarin virkaa pöydän päällä toimittanut emalinen vati joka käsienpesu- tai salaatinhuuhtaisukerran jälkeen.

Pöydän sisällä menee yksinkertainen putki, joka johtaa kymmenen litran likavesitonkkaan. Olennaista on, että tonkat ovat saman kokoiset. Tietää, että likavesitonkka on tyhjennettävä, kun puhdas vesi on lopuillaan.

Myös yksityiskohdat on suunnilleen samat ja yhtä yksinkertaiset kuin viime kesänä. Hyttysverkoksi levitettävät pitsiverhot, jotka minun mielestäni on niin kauniit ja pitäisin ne, vaikkei hyttysiä olisikaan. Pimennysverhot, joilla koko auton saa sisältä täysin pimeäksi. Hyvin oleellinen lisä pohjoisen yöttömässä yössä, jonka aurinko helottaa joka raosta sisään. Muutama irtotuoli, joilla voi istuskella sateen sattuessa sisällä tai ”terassipöydän” ääressä pihalla. Kitara ja kamerakamat kulkee mukana, tietenkin.

Heti sisään tullessa kengät mahtuu laittamaan hyllykköön omille paikoilleen. Auton takana on paljon tilaa irrallisissa säilytyslaatikoissa, johon pakataan retkikamat, teltat, makuupussit, työkalut, narut ym. korjaus- ja paikkaustarpeet, ylimääräiset ruoat ja vaatteet, jotka ei mahdu muualle. Hämmentävästi tuntuu, että kahdelle rakennettuna pakussa on yhtäkkiä enemmän tilaa kuin viime kesänä.

Viime vuonna paku oli valmis kesän reissuille noin kuukautta myöhemmin. Nyt lähdemme E:n kanssa reissuun jo tässä toukokuun alussa. Kesäfiilis ei ole vieläkään, lunta ja pakkasta riittää, mutta reissufiilis alkaa jo olla kohdillaan.

Toukokuussa ei pääse vielä kovin syvälle kesäfiilikseen.
Viime vuonna pakureissu oli alkamassa kesäkuun alussa. Kesä oli silloin huomattavasti pidemmällä.

Muutama päivä on aikaa, mutta vielä riittää tekemistä. Tavaroiden ja ruokien pakkaamiseen autoon pitänee varata puoli päivää, kotimökki on mukava laittaa kuntoon ennen reissua (nyt se on kaaoksen vallassa, koska kaikki aika on mennyt pakuhommissa) ja koirat viedä hoitoon.

Papu jää Lappiin lomailemaan naapurin mummokoiran kaveriksi, E:n koira lähtee Etelä-Suomeen hoitoon. Ilman koiria reissussa on vielä enemmän vapautta. Ei tarvitse miettiä, onko liian kuuma jättää koiria keskenään autoon, jaksaako ne kävellä pitkiä matkoja tai kiivetä Norjan vuorille. Ne saavat nyt nauttia omasta lomastaan ja me omastamme.

Toivottavasti Papullekin tulee hieman paremmat kesälomasäät kuin tämän aamuinen lumituisku.

Kirjoitan reissusta tänne blogiin, kuten viime vuonnakin. Kuvaan myös YouTube-videon, ehkä useammankin, joten kannattaa odotella niitäkin. Yhtään en tiedä, tuleeko tämän kesän reissuista samankaltaisia kuin viime vuoden, mutta odotan niitä silti innolla.

Jos haluat vilkaista, miltä paku näytti viime vuonna, kuvat ja teksti siihen löytyy täältä. Instagramissa profiilisivuni kohokohdissa otsikolla ”Van Build” löydät lyhyitä videopätkiä pakun rakentamisesta, sen vaiheista ja yksityiskohdista viime kesältä. Tänä vuonna olen tehnyt Instagramia enemmän YouTube-videoita. Kanavaltani näet pakun rakentamisesta videoita sen eri vaiheista ja tunnelmia. Tein viime kesän pakureissustakin muutaman videon.

Ihanaa kevättä ja paljon halauksia 💛

❤ Sanna


2 vastausta artikkeliin “Pakuprojekti vol. 2 – Valmiina pakureissuun!”

Jätä kommentti

Create a website or blog at WordPress.com