-
Pakuprojekti vol. 2 – Valmiina pakureissuun!
Wuhuu. Pakettiauto Bertta on kokenut pienen muodonmuutoksen tässä kevättä odotellessa ja on nyt taas valmis reissuun! Suurimpana tarpeena oli saada muutettua yhden hengen sänky kahdelle sopivaksi ja helpointa oli aloittaa aivan alusta. Auto tyhjäksi, sisätilan siivous ja tovin ottava ihmettely, että mitä sitten tekisi. Sinänsä mitään uutta ei ole tehty. Sisältä pakusta löytyy kaikki sama,…
-
Pakun remontointia kevään kummallisuudessa – VIDEO
Kesäreissu pakun kanssa lähenee. Lähdemme muutaman viikon päästä E:n kanssa ensin kohti pohjoista, sitten luultavasti Norjaa pitkin alaspäin ja ehkä meren yli takaisin Suomeen. Tarkoitus on matkata, kokkailla, nukkua ja työskennellä pakussa. Kuten viime vuonnakin. Matkasuunnitelma on – no, kuten tiedätte – hyvin löysä ja vapaa, mutta intoa ja odotusta on sitäkin enemmän. Pakua pitää…
-
Matkalla perillä – Eläminen pakettiautossa
Olen kulkenut tietyllä tavalla koko elämäni. En ole asunut pitkään paikoillani, olen mennyt ja tullut. Seilannut. Lentänyt. Ajanut. Kävellyt. Patikoinut. En kulkeutunut vaan kulkenut. Siinä on eroa. Mutta niinhän me kaikki. Matkalla kai tässä ollaan tavalla tai toisella jokikinen, toiset näkyvämmin kuin toiset. Ei tarvitse lähteä maailman ääriin saavuttaakseen suuria, ollakseen matkalla. Saatoin varastaa jonkun…
-
Kiitos, kesä
Niin kesä päättyi. Sen viimeinen päivä, heinäkuun viimeinen, vilahti ohi. Yötön yö päättyi jo parisen viikkoa sitten ja vaikkei sen vaikutusta heti juuri huomaakaan, jotakin tuntuvaa on kuitenkin ilmassa. Ilma on ollut viimeisen viikon viileä, reilusti alle kymmenen astetta ja pipo on käynyt päässä ensimmäisen kerran sitten toukokuun. Elokuussa riittänee vielä lämpöä, valoa ainakin, mutta…
-
Pakureissussa – Yöttömän yön taika -video
Hei, vain. Minä täällä. Matkalla jossakin päin Inarin ja Nellimin välillä, Venäjän rajavyöhykkeen tuntumassa. Tänne itärajalle olen jumahtanut. Jostakin tietämättömästä syystä. Keltaiset rajavyöhykkeen liput vilahtavat usein auton ikkunasta ohi, kun ajelen pieniä hiekkateitä pitkin, joilla toivon, että mukana olisi vararengas. Mutta kun ei ole. Tulisi hieman käveltävää, jos rengas puhkeaisi tai auto hajoaisi. Aina kun…
-
Pakureissussa – VIDEO
Olen kuvannut koko kevään ja alkukesän, mutta videon työstäminen jäi kaiken Bertan rakentamisen, muuton ja nyt reissaamisen jalkoihin. Haluan kuitenkin jatkaa videoiden tekemistä ja jakamista – niiden avulla koen pystyväni välittämään tunnelmia, ajatuksiani ja tunteitani vielä valokuvia monipuolisemmin. Videolla kerron kevään ja kesän saapumisesta pohjoiseen, pakun rakentamisesta ja siihen muutosta. Siitä, miten opin rakentamaan, mistä…
-
Pakureissussa – Liikkuva koti matkalla etelään
Jätin pohjoisen aavat taakseni ja käänsin keulan kohti etelään. Olen käynyt viimeksi etelässä tapaamassa ystäviäni ja perhettäni joulukuussa. Pohjoiseen muttettuani uhmasin, että minua on vaikea saada sieltä pois useammin kuin kaksi kertaa vuodessa. Alunperin vitsiksi tarkoittamani pitää näköjään paikkaansa paremmin kuin hyvin. Paku alkaa näyttää kodilta. Edelleen petaan sängyn joka aamu – ihan vain siksi,…
-
Pakureissussa: Utsjoki ja Ailigas-tunturi
Utsjoki valloitti. Olen käynyt siellä ennenkin, mutta nyt ensimmäistä kertaa kesällä. Kesä kaukana pohjoisessa on vasta aluillaan. Lehdet puissa pieniä ja hennon vaaleanvihreitä. Tienvarsien kasvit juuri maasta puhjenneita ja uusia kaikessa hentoudessaan. Utsjoella yövyin pienen puron varrella, josta kirjoitin jo aiemmin. Sieltä lähtiessäni tie kuljetti minua Nuorgamiin asti, Suomen pohjoisimpaan kylään ja pysähdyin samalla rannalla,…
-
Pakureissussa – Pyhältä Utsjoelle
Pakureissulla ei ole suunnitelmaa. Suunnittelemattomuus luo vapautta ja se on koko reissuni ydin. Haluan viettää aikaa juuri siellä, missä hyvältä tuntuu juuri niin kauan kuin se hyvältä tuntuu. Lähdin kotipihasta maanantaina ja parkkeerasin samana päivänä Pyhäjärven kylälle Pelkosenniemelle ystävien pihalle. Pyhällä on hyvä olla. Ihmettelen hieman itsekin, miksi, sillä siitä uupuu niin usein kaipaamani villiys…
-
Pakuprojekti – lähtöä vaille valmis
Tuntuu, että minusta, tästä blogista ja elämästäni on viime aikoina tullut auto-, rakennus- ja työkalukeskeinen. Illat ovat venyneet pitkiksi, sänkyyn mennessä päässä soi käsisahan meteli ja nenää kutittaa hiomispöly. Mutta tiedättekö mitä? Se kaikki on ollut sen arvoista, sillä Bertta-pakettiautoprojekti on vihdoin valmis! Bertta, minä ja Papu olemme lähtöä vaille valmiita. Kuluvalla viikolla olen puuhannut…
-
Seuraa
Seurataan
Already have a WordPress.com account? Log in now.
Sanna Vaara 