Avainsana: pyhä-luostonkansallispuisto

  • Pieni hiihtovaellus Pyhä-Luoston kansallispuistossa

    Pieni hiihtovaellus Pyhä-Luoston kansallispuistossa

    Muutama viikko sitten tapasimme ystävämme, Lapin perheeksikin kutsutut rakkaat ihmiset Pyhä-Luoston kansallispuiston talvisessa tuiskussa. Lapin perheestä uupui puolet sairastumisten vuoksi, mutta vuokratupa oli jo vuokrattu, sukset ja ahkio pakattu, joten puolet porukasta lähti matkaan kumminkin. Luvassa on pieni hiihtovaellus Pyhä-Luoston lumisessa kansallispuistossa. Hiihtovaellukselle pakkaamisessa nousee aina ensimmäisenä kysymys: vuokrataanko ahkio vai hiihdetäänkö täyteen tupatut rinkat…

  • Laskevan auringon valo Pyhä-Luostolla

    Laskevan auringon valo Pyhä-Luostolla

    Kiipeän yksin tunturinrinnettä. Kadotin polun tovi sitten, mutta sillä ei varsinaisesti ole väliä. Lumikengät ja illan aikatauluttomuus mahdollistavat lisämutkat. Vapaa on vain umpihanki. Lempimantrani valkoisilla aavoilla kulkevalle. Kalpea aurinko häikäisee tykkylumisten puiden välistä. Olisinko tarvinnut aurinkolasit, helmikuussa? Hanki toistaa valon välkettä oman suurpiirteisen arvioni mukaan tuhatkertaisesti. Ilmeisesti. Taivaan sini on syvä. Kesäinen, jopa. Sitä vasten…

  • Lumisurffausta Pyhä-Luostolla

    Lumisurffausta Pyhä-Luostolla

    Viikonloppuna matkasin kohti Pyhä-Luostoa. Taas. Tuossa pienessä kansallispuistossa ja tunturikylässä keskellä Itä-Lappia on jotakin puoleensavetävää. Kylähenki, jonka huomaa niin hiihtokeskuksen ravintolassa, jossa joka toisessa pöydässä istuu tuttu kasvo kuin ystävien kahvipöydässä, jonka ääressä on aina ihmisiä niin, että kupit loppuvat kesken. Pyhän alue on suloisen pieni. Hiihtokeskus on jopa tällaiselle hiihtokeskusinhoajalle sopivan kokoinen. Semmoinen, että…

  • Pieni hiihtovaellus Pyhä-Luoston kansallispuistossa

    Pieni hiihtovaellus Pyhä-Luoston kansallispuistossa

    Viime viikonloppu kului umpihankea kuluttaen Pyhä-Luoston kansallispuistossa Itä-Lapissa ystäväni ja nimikaimani Sannan kanssa. Sannan, jonka tapasin ensimmäistä kertaa viime syksynä toisella puolella Savukoskelaista erämaan koskea. Itäkairassa muutaman kilometrin käveltyäni joen ylityspaikalla vastarannalla seisoi vaalea nainen sinisessä anorakissa ja vaaleissa hiuksissa seuraten haparoivaa joenylitystäni. Olen kirjoittanut siitäkin seikkailusta aiemmin, pääset lukemaan sen täältä. Tiedättekö sen tunteen,…

Create a website or blog at WordPress.com