-
Pieni karhunkierros silloin, kun siellä ei ole muita
Kello on viisi aamulla. Herään siihen, että kahvi tuoksuu jo ja keittiöstä kuuluu repun pakkaamisen ääni. E on herännyt jo minua ennen ja on jo pakannut reppuun lounaseväät ja autoon aamupalan. Ihanaa. Kylmä aamuilma humahtaa kasvoille, kun astun kuistin narahtavasta ovesta vielä hämyiseen aamuyöhön. Pakkaudumme autoon, kaksi koiraa ja me, ja suuntaamme kohti Pientä karhunkierrosta,…
-
Hiihtäen Hannukurulle – Ystävistä
Vaikka muualla kevät saattaa olla jo pitkällä – välillä katselen kateellisena videoita perhosista ja kevään ensimmäsistä kukista, joita etelässä voi jo bongata – täällä pohjoisessa on hiihtokelit vielä kohdillaan. Viime viikonloppuna hiihdimme ystäväporukalla Hetta-Pallas -reitin puolivälissä sijaitsevalle Hannukurun tuvalle. Sille samalle, jossa levähdin hiihtovaelluksella Pallakselta Hettaan. Hannukurun tupa on varmasti yksi reitin suosituimmista. Siitäkin huolimatta,…
-
Vuosi 2019
Vuosi vetelee viimeisiään. En ole ennen tehnyt koontia menneestä vuodesta, ajattelin sen olevan jotenkin turhaa. Mitä sitä menneeseen katsomaan, kun elämme tässä ja nyt? Tulevaisuus on ollut minulle aina toivoa täynnä ja suunnittelen sitä innolla. Menneisyys on mennyt ja sillä selvä. Kerätessäni kuvia tätä kirjoitusta varten huomaan, miksi vuoden kasaaminen yhteen on tärkeää. Unohdan helposti,…
-
Yö ulkona talvella: Etelä-Konneveden kansallispuisto
Viime viikonloppu oli kiireisin pikkujoulujen juhlistamisviikonloppu. Siitä – ja muistakin – syistä lähdin viikonlopuksi Etelä-Konneveden kansallispuistoon ystäväni Emman kanssa. Retkeily on tuttua puuhaa, mutta talvella yön yli retkeily ei niinkään. Tämä oli ensimmäinen kerta. Jännitin, miten selviän yön yli ja pakkasin varmuuden vuoksi kaikki omistamani retkeilytarvikkeet mukaan. Sääennuste lupasi lumisadetta ja muutamaa pakkasastetta. Uskoin vakaasti…
-
Tilaa
Tilattu
Already have a WordPress.com account? Log in now.
Sanna Vaara 