Miten tehdä elämästä hitaampaa + VIDEO

Viime aikoina minulla on mennyt hieman lujaa. Hyvällä tavalla kylläkin, mutta tiedämmehän kaikki, ettei hyvääkään voi liian vauhdilla edistää, muuten pamahtaa. Aika dramaattisesti sanottu, mutta kuitenkin. Itku pitkästä ilosta niin kuin lapsena sanottiin.

Onneksi ei olla siinä itkuvaiheessa vielä. Aikuisena olossa on mukavaa se, että osaa reflektoida omaa oloaan ja menonsa vauhtia paremmin eikä tarvitse ajaa itseään sinne itkuun asti. Ainakaan aina.

Mutta olen ollut lähellä pistettä, että nyt pitää hidastaa vauhtia. Miksikö?

Perusarkieloni muodostuu seuraavista asioista. Minulla on (edelleen) ihan oikea, “normaali”, kokoaikainen päivätyö. Joku silloin tällöin videoiden kommenttiosioissa ottaa asiakseen huudella “Hanki, tyttö, oikea työ niin kuin me muut!” Niinpä, en ymmärrä, mihin näillä huuteluilla pyritään, mutta ilmeisesti sananvapaus internetissä tarkoittaa muun muassa tätä…huoh. No, minulla on “ihan oikea” työ, johon olen opiskellut pitkään ja jonka tekemisestä nautin joka päivä.

Sen lisäksi tämä blogikirjoituksista ja valokuvauksesta lähtenyt harrastustoiminta on edennyt siihen pisteeseen - ainakin viranomaisten mielestä - että sitä kutsutaan ihan oikeaksi yritystoiminnaksi verotusilmoituksineen, arvonlisäveroineen, vakuutuksineen ja kaikkine lisäilmoitusihanuuksineen. Onneksi viime aikoina hoksasin hankkia kirjanpitäjän (maailman ihanin asia, muuten!), joka helpottaa tässä asiassa suunnattomasti asiaa, kun minun ei tarvitse yksin laskea asioita (laskeminen on yksi asioista, jota en todellakaan osaa) eikä ilmoitella kaikille viranomaisille maailmanlaajuisesta yritystoiminnastani. Vielä en ole ihan päässyt kärryille, että koska itse yrittäjä saa nauttia tästä “ihan oikeasta” yrittämisestä. Toistaiseksi tuntuu, että siitä on seurannut ainoastaan hurja määrä ilmoituksia ja laskuja, mutta ehkä se päivä vielä koittaa.

Tähän niin sanottuun yritystoimintaan (koska en oikein ihan vielä sisäistä tätä yrittäjyysasiaa…) sisältyy nykyään tämän kirjoittamisen lisäksi valokuvaaminen ja niistä tehtyjen printtien myyminen. Videoiden suunnittelu, kuvaaminen, editoiminen ja kaikki siihen liittyvä. Ja koska ilmeisesti tässä ei ollut vielä omasta mielestäni tarpeeksi, olen alkanut suunnittelemaan neuleohjeita ja myymään niitä. Kaikki nämä kuulostavat aivan mahtavilta (okei - ja pakko myöntää, ne on!), mutta vievät viisimiljoonaa kertaa enemmän aikaa kuin naiivisti ajattelin.

Näiden kahden “päätyön” lisäksi asumme - kuten tietänettekin jo - vanhassa hirsitalossa, joka itsessään vielä yksi päätyö. Lämmittäminen ja polttopuiden hankkiminen ovat olleet tämän talven jos ei nyt murheenkryynejä niin vähintään sellaisia mukavia ratkottavia pulmia, joihin on mennyt mukavasti ylimääräistä aikaa. Sen lisäksi kohta kahden vuoden asumisen jälkeen alkaa näyttää siltä, että kyllä, vanhassa talossa on pakko alkaa korjaamaan paikkoja ja remontoimaan.

Jottei mennä ihan liian pessimistisiksi, kaikki tämä on niin uskomattoman mukavaa ja mukaansatempaavaa, etten voi uskoakaan! Nautin ihan kaikista näistä (lähes) joka ikinen hetki. Siinäpä se ongelman ydin onkin ollut.

Kun alan keksimään jotain tai tekemään jotain (neulomista, valokuvaamista, videoimista, kirjoittamista, leipomista - mitä vain), uppoudun siihen täysin ja täysillä. En huomaa, että aika kuluu, en tiedosta juuri mitään ennen kuin tunteja myöhemmin tajuan, etten ole syönyt tai levähtänyt ja olen aivan puhki. Ja jos tätä jatkuu päivästä toiseen, sen verran yhtälöä osaan minäkin laskea, ettei se hyvään johda.

Joten olen joutunut tietoisesti hidastamaan.

Koska en halua (ainakaan toistaiseksi) luopua näistä mistään elämänalueestani, minun piti keksiä, miten saan ne kaikki pidettyä arjessani ilman, että uupahdan täysin.

Kerron videolla aiheesta lisää. Samalla pääset näkemään käsitöitä, leipomista, luontoa ja jopa pärekorin tekoa.

🖤 Sanna