Hyvää joulua!
Päivät on pimeitä ja kylmiä. Pakkanen on käynyt jo kolmissakymmenissä, talon pihakaivoa on sulatettu jo neljä kertaa, koska vähäinen lumi ei ole eristänyt sitä tavalliseen tapaan. Kuu kiertää metsänreunoja pitkin päivät pitkät, auringosta ei näy jälkeäkään. Se pari tuntia, joita voi valoisiksi kutsua, on kylmänsinisten ja vaaleanpunaisten sävyjen värittämää haaleaa pastelliloistoa.
Onneksi viimein parin viime päivän aikana lunta on tullut. Sitä on odotettu enemmän kuin joulua. Sitä tuli parissa päivässä yli kolmekymmentä senttiä ja vihdoin talvi alkaa näyttää siltä, miltä kuuluukin. Se tuo valoa, eristystä ja kauneutta maisemaan. Se tuntuu kotoisalta ja kuorruttaa metsät valkoiseen hiljaisuuteen. Ihanaa.
Joulu on tullut pirttiin. Ikkunoihin viritettiin tähtivalot ensimmäisenä adventtisunnuntaina ja muutama pieni joulukoriste on siitä lähtien tuonut pientä juhlan tuntua tupaan.
Meillä oli muutama viikko sitten perinteiset joululaulajaiset. (Perinteeksi sitä voi kutsua, koska tämä oli jo toinen vuosi, kun ne järjestimme). Kutsuimme kaikki kylän reilu parikymmentä ihmistä ja muutaman tutun päälle laulamaan meidän pirttiin joululauluja, tapaamaan toisiaan keskellä talven pimeyttä ja nauttimaan hieman kahvia ja glögiä. Leivoimme E:n kanssa tietenkin hapanjuurileipää, pipareita ja E:n kuuluisia maailman parhaita hapanjuurikorvapuusteja pöytään. Meno oli lämminhenkistä ja kaikista oli mukava pysähtyä hetkeksi ja jutella naapureiden kanssa. Sitä harvoin talven pimeydessä ja joulun tohinoissa tulee tehtyä. Tämä perinne jatkuu ehdottomasti ensikin vuonna.
Eilen puoli kylää kävi meillä vielä pistäytymässä, tuomassa kortin tai konvehteja ja hetken istumassa leivinuunin lämmössä ja turisemassa kuulumisia. Eilen ei juuri muuta ehtinytkään tehdä, mutta kuunnellessani kyläläisten tarinoita elämänsä varrelta, pohdin, että mihinkäs tässä kiire olisikaan. Lähes koko päivä meni kahvia keitellessä, kolmatta pullaa mutustaessa ja kuunnellessa tarinoita vanhoista ajoista tai lasten joululomasuunnitelmista.
Samalla tuli ihana tunne siitä, miten hienosti meidät on otettu tässä kylässä vastaan. Kaikilla muilla on tänne jokin sukukytkös, suurin osa on täällä syntynyt ja koko elämänsä täällä asunut. Vain me olemme muualta tulleet. Mikään ei olisi estänyt kyläläisiä ainakin muutaman vuoden meitä kiertämästä kaukaa, katsomassa, asetummeko tänne oikeasti vai olemmeko vain etelän veteliä viettämässä yhtä upeaa vaihtovuotta pohjoisen maisemissa. Mutta kaikki ovat alusta alkaen olleet lämpimiä, ystävällisiä, avuliaita ja omalla tavallaan tervetulleet meidät sukunsa joukkoon kuin kaltaisensa. Ei voi olla kuin suunnattoman kiitollinen näin hienosta kunnianosoituksesta.
Nyt, jouluaatonaaton iltana tupa on hiljentynyt, touhu loppunut ja kuusi tuotu nurkkaan tähti nokassaan (kuusenkin lahjoitti naapuri meille). Muutama kynttilä palaa, ikkunoissa loistaa tähtivalot. Jouluelokuvia on ehditty jo katsoa pari (enemmän tai vähemmän huonoja, kuten aina) ja sisko vahtii keittiössä riisipuuroa hellan vieressä jakkaralla kököttäen. Ulkona leijaa hiljaa lunta - ihan niin kuin jouluaattona kuuluu - ja kyläläisten pihoista loistaa kynttilälyhdyt ja jouluvalot. Joulu saa nyt tulla.
Suuri kiitos sinulle, kun olet ollut tämän(kin) vuoden kanssani täällä, jakanut isoja ja pienempiä hetkiä tästä pohjoisen elämästäni ja sillä pitänyt yllä tätä mahdollisuutta jakaa eloani edes näin digitaalisesti muillekin. On hienoa, että niin moni on kiinnostunut pohjoisen elämästä, ylipäätään Suomesta (joka muuten on maailmankartalla häviävän pieni pläntti) ja siitä, mitä minä täällä pimeässä ja kylmässä maailmankolkassa puuhaan. Kiitos.
Jaetaan lämpöä ja lempeyttä eteenpäin, tuodaan rauhaa ja rakkautta kaikille. Nyt jouluna ja senkin jälkeen.
Ihanaa joulun aikaa ja vuodenvaihdetta <3 Palaan uusin tuulin taas ensi vuoden puolella.
♥ Sanna
Ps. Jos et ole vielä nähnyt uusinta videotani, puuhailen siinä joulujuttuja ja muuta mitä nyt yleensä täällä puuhailenkin. Julkaisin sen jo tovi sitten, mutta jos se on vielä katsomatta, liitän sen tähän alle. Pus.