Heinäkuu ei ole ollut helteinen, kuten ehkä luulisi, vaan erityisen sateinen. Semmoinen vihmoinen.

Horisontti on joka aamu eri näköinen ja eri kohdassa. Kuin puurivit yön aikana liikkuisivat ja aamulla olisivat järjestyneet rivistöön uudella tavalla. Jähmettyneet päiväksi paikoilleen jatkaakseen taas illalla kesärientojaan.

Kuka tietää, hyvin voi olla niin.

Rakastan sinisen sävyjä ja niitä löytyy nyt horisontista niin montaa etten enää perässä pysy. Olisi ihana pystyä keksimään kaikille eri sävyille nimet, mutta niin monipuolisesti ei äidinkielikään taivu. Jään vain ihailemaan luonnon taidemaalarin taitoa häivyttää sävyt toisiinsa kuin vesivärein sekoitettuna.

Joten, nyt kun suurin osa pihatöistä on sateen vuoksi tauolla (pyykitkin on "kuivuneet" narulla kohta kolme päivää), tyydyn ihastelemaan sinisen sävyjen rikkautta horisontin sinessä. Sitä ihmettä, miten vihreä metsä voi hävitä utuun niin lempeästi ja harmonisesti.

Puiden rivit on järjestäytyneet kukkulan eteen kuin luokkakuvaa varten pidemmät takana ja lyhyemmät edessä. Kuin yhteisestä sopimuksesta.

"Naps", valokuvaaja ottaa kuvan horisontin rivistöstä juuri nyt. Sen jälkeen se on taas vapaa liikkumaan toisaalle.

Pienen luontokuvahetken sinulle tarjosi,

♥ Sanna 

Edellinen
Edellinen

Valokuvanäyttely!

Seuraava
Seuraava

Horizon Right Now