Kaiken keskellä

Kesä on mennyt vauhdilla. Ainahan se menee, mutta tämä kesä erityisesti. Tänään juuri havahduin siihen, että pihan ruusut ovat jo kukkineet. Kukkivatpa nopeasti, ajattelin. Taisivat kukkia ihan normaalin ajan, on vain ollut muuta puuhaa.

Kaiken keskellä koitan ottaa pieniä hetkiä. Sellaisia pysähtyneitä. Ja ehdottomasti hiljaisia. Päivät on täynnä ääntä, työkoneiden, ihmisten ja ajatusten. Äänet ottaa koville ja niistä palautuu ainoastaan täydessä hiljaisuudessa.

Iltaisin otan pienen hetken ulkona. Puutarhatuolissa, metsässä tai kukkapellolla. Ihan hiljaa. Varsinaisesti en tee mitään, mutta se on koko idea. Aika harvoin tulee tehtyä ei-mitään. Liian harvoin. Voisin olla hiljaisuuden ja ei-mitään-tekemisen lähettiläs.

Joten. Tämä on merkki sinulle tehdä ei-mitään. Pysähtyä kesäiltaan. Kuunnella hiljaisuutta ja hengähtää.

♥ Sanna