Olemme joulukuun korvalla. Pakkanen painuu päivittäin lähes kahteenkymmeneen, tuvan nurkat on kylmät, mutta tunnelma lämmin ja kotoisa.

Kotijärvi on viimein kokonaan jäässä. Yhtenä aamuna se kovalla pakkasella jäätyessään piti sellaista meteliä, että oli vaikea uskoa sen tulevan luonnosta alkuunkaan. Jää vääntyili ja kääntyili, rasahteli ja ulvahteli. Uikutti ja rätisi. Ajottain paukkui kuin isommastakin tykistä olisi ammuttu. Kävelin sen rantoja pitkin ja joka askel kajahti vastarannalle asti. Jää rutisi ja halkoi railoja jalkojeni alle. Äänimaisema oli aavemaisen kaunista.

Käytännössä järvi jäätyi yön ja aamun aikana. Sen pystyi kuulemaan, kuinka teräsjää jäädytti jo valmiiksi kylmän veden ja halvaannutti sen pinnan paikoilleen taas kesään asti. Pian pääsemme taas kulkemaan sen ylitse, oikaisemaan reittejä vastarannoille ja hiihtämään lukemattomissa saarissa ja niemennotkelmissa.

Kotikylällä odotellaan jo joulua. Lähes kaikki ovat jo ripustaneet pirtin tai navetan nurkalle jouluvalot ja ainakin E hyräilee joululauluja harva se päivä. Se on kovin tarttuvaa. Jäinen ja nyt jo edes hieman luminen maisema tuo myös joulumieltä.

Pidämme tänäkin vuonna kylän yhteiset joululaulajaiset. Aloitimme perinteen hetken mielijohteesta viime vuonna, kun halusimme, että kaikki kyläläiset istuisivat edes kerran vuodessa saman pöydän ääressä. Emme olleeet varmoja, miten tämä otetaan vastaan (olemmehan tänne muualta muuttaneita), mutta kaikki kutsutut tulivat ja tunnelma oli sydäntälämmittävä. Onpa tässä vuoden aikana jo hieman huolestuneesti ehditty kysyäkin, että kai ne joululaulajaiset tulevat tänäkin vuonna. Kyllä ne tulevat.

Joululaulajaisissa lauletaan kaikille tuttuja lauluja meidän pirtissä, syödään hieman oman talon leipomuksia ja vaihdetaan talven kuulumisia. Talvella kun kaikki tuppaa olemaan pitkälti oman talon tai pihan turvissa ja näemme toisiamme harvemmin kuin kesällä, on erityisen mukava kokoontua yhteen paikkaan, jutella ja viettää aikaa. Tiedättehän, niin kuin ennen vanhaan tehtiin.

Joululaulajaisten suunnittelun lisäksi olen yrittänyt (kirjaimellisesti) pitää yllä yritystäni. Useat teistä tietävätkin, että minulla on pienyritys. Täällä pienessä kylässä erämaan nurkilla. Se on ihanaa, kutkuttavan mielenkiintoista ja erittäin motivoivaa. En voisi keksiä parempaa tapaa työllistää itseään kuin omien ideoiden ja luovuuden kautta.

Tässä Black Fridayn (koko konsepti on kamala, jos minulta kysytään) nurkilla tulee aina pohdittua, että miten ihmeessä kukaan pystyy kilpailemaan jättifirmojen kanssa, jotka heittelevät hintoja miten sattuu ja voivat tarjota tavaraa konteittain ympäri maailman?

En tiedä. Me pienet koittamme sitkutella täällä ties missä ja hieman aina nolostuen yritämme hiljaisesti markkinoida omia tuotoksiamme kainuulaisella kainoudella.

Ajattelinkin ehdottaa, että entä jos me kaikki tukisimme tänä jouluna niiden pakollisten ostosten merkeissä pienyrittäjiä? Lempimuusikoitamme, taitelijoita, kirjailijoita, leipureita, valokuvaajia, kirjoittajia, näyttelijöitä, käsityöläisiä. Heitä, jotka isojen jättien keskellä koittaa pitää yllä vielä toivoa siitä, että maailmassa voisi tehdä tavaroita, palveluita ja tuotteita muullakin tavalla kuin tuuttaamalla niitä kiinanihmeitä tusinoittain ja myymällä huonoa halvalla.

Anteeksi kimpaantumiseni, mutta välillä maailman meno on harmillisen ärsyttävää.

Jos päätät tukea minua pienyrittäjää täällä arktisen erämaan keskellä, voit tilata valokuviani nettikaupastani täältä.

Kaikkialle maailmaan ne ehtivät vielä, kun teet tilauksen 5. joulukuuta mennessä ja Suomeen posti kantaa ne sinulle ennen joulua, kun tilaat 11. joulukuuta mennessä.