Lämmin, kesäillaksi tunnistettava ilta. Harvinainen, näköjään. Kuten on myös meidän kylän takana aukeava vanha metsä. Hoitamaton ja villi. Metsäkanalinnut ja riekot viihtyvät siellä, samoin kotka, jäniksenpoikaset ja kettu.

Ja minä.

En tajunnutkaan, kuinka laaja tämä metsä on ennen kuin näin sen lintuperspektiivistä käsin. Tämän suojellun metsän takana aukeaa kansallispuisto, joka jatkuu laajana Venäjän puolelle. Kauimmat kukkulat ovat jo itänaapurin erämaassa. Kirkkaalla säällä ne näkyvät kesäkuussakin lumihuippuisina kotipihalta.

On valtava kunnia saada asua tällaisessa paikassa. Ymmärrän sen koko ajan syvemmin.

Tämä metsä on lyhyessäkin ajassa tullut minulle tärkeäksi. Kutsun sitä minun metsäksi sen tärkeyden takia, en siksi että kokisin omistavani sen. Päinvastoin. Olen täällä nöyrästi vieraana. Otan mukaani vain valokuvia ja jätän jälkeeni vain jalanjälkiä, kuten vanha sanonta kuuluu.

Täällä astuu eri maailmaan. Johonkin uuteen ulottuvuuteen, joka ei ole kiinni tässä ajassa. Sitä on hankala selittää. Sanat eivät useinkaan riitä kuvaamaan niitä tunnelmia ja tunteita, joita luonnosta löydän.

Siksi haluan näyttää sen. Visualisoida tunnelman, jonka koen, kun astun jalallani hiljaiseen iltametsään, sammaleen pehmeälle poskelle.

Toivottavasti pääset tämän videon myötä mukaan tunnelmaan 💚

♥ Sanna

Edellinen
Edellinen

My forest - VIDEO

Seuraava
Seuraava

Garden dreams