Muutto Lappiin

Hei ystävät, minä muutin eilen Lappiin! ❤️

Hullua. Olen edelleen hieman hämmentynyt enkä ole tainnut sisäistää asiaa ihan vielä. Lähdin ajamaan eilen Tampereelta aamulla neljän jälkeen. Oli mitä kaunein aamu, aurinko oli juuri noussut, radiossa soi Yle Radio Suomen - lempiradiokanavani - aamuvarhaisohjelmat. Auto oli pakattu edellisenä iltana täyteen, Papu matkusti etupenkillä omalla viltillään, termari oli täynnä kahvia.

Söin aamupalan jossakin päin Pohjanmaata tienpielessä, nukuin päiväunet Kemin korkeudella sateen ropistessa auton kattoon ja pysähdyin lounaalle huoltoasemalla hieman ennen Tornoiota. Muuten porhalsin iki-innoissani kohti uutta kotipaikkakuntaani Kolaria.

Pysähdyin Tornionjoen varteen samalle paikalle, jolle pysähdyin viime vuonna matkallani pohjoiseen. Tällä kertaa mukanani Papu ja muuttokuorma. Tuntuu, että viime kerrasta olisi aikaa ikuisuus, mutta todellisuudessa siitä on vain kahdeksan kuukautta.

Aamulla saapui muuttokuormani. Päädyin pyytämään muuttofirmaa toimittamaan tavarani, laskeskelin, että isomman auton ja polttoaineiden vuokrauksen jälkeen olisin luultavasti joutunut maksamaan saman summan muutin sitten tavarani itse tai en. Muuttofirma oli Kuljetus Oy Pohjantie (ei kannata nettisivun ulkonäön hämätä, olivat ammattitaitoisia ja huipputyyppejä) enkä olisi voinut olla tyytyväisempi siihen, että joku muu kantoi tavarani autoon, ajoi ne tänne ja purki kanssani. Sain myös erinomaista palvelua, kun murehdin, säilyvätkö musiikki- ja valokuvausvälineeni muuttokuorman seassa ehjinä tänne asti. Säilyivät ne.

Illalla kävin vielä kylällä kaupassa. Kiersin kyläraitin kautta ja meinasin huomaamattani ajaa Ruotsin puolelle. Raja on tässä aivan liki. Vuokranantajat kertoivat käyvänsä Ruotsissa silloin tällöin ruokakaupassa, ihan vain vaihteen vuoksi. Pitänee kokeilla itsekin jahka sairastelutilanne rajan sillä puolen hieman hellittää.

Ostin kaupasta aamukahvin kanssa luettavaksi Lapin Kansa -lehden. Ihan vain, että varmasti vielä aamullakin muistan olevani todellakin nyt lappilainen.

Eilinen ja tämä päivä on mennyt lähes kokonaan sisätiloissa tavaroita purkaessa ja järjestellessä. Muutin talviasuttavaan mökkiin, joka oli valmiiksi kalustetttu. Omaisuuteni karsimisen myötä on vain positiivista, että täältä löytyy valmiina sohvat, pöydät ja muut tarpeelliset. Halusin kuitenkin mukaan myös oman kodin tuntua, joten käytin aamupäivän tyhjentämällä muun muassa keittiöstä mökkiin kuuluvat astiat ja muut keittiövälineet varastoon ja laittamalla omani paikoilleen.

Puoli tupaa on vielä täynnä purkamattomia laatikoita ja epämääräisiä säkkejä, mutta jotakuinkin voin jo tuntea olevani kotona.

Tavarat, joille en vielä keksinyt paikkaa, sijoitin terassille.

Papu ei välitä kaaoksesta, kunhan nukkumapaikka on mahdollisimman pehmeä.

Eilisestä asti on satanut vettä taivaan täydeltä. Se ja hyttysten valtava armeija tuntuivat eilen kuin vihamiehiseltä tervetuliaiskompanialta. Nyt illansuussa hengähtäessäni ensimmäistä kertaa koko päivänä, huomasin, että ulkona paistaakin aurinko. Mökkini sijaitsee aivan Tornionjoen rannalla, vain muutaman askeleen päässä rantaviivasta (jota muuten en tiennyt ennen kuin eilen kurvasin autolla pihaan!!!). Olen jo nyt aivan haltioissani siitä, että näen joen olohuoneeni ikkunasta. Pääsen uimaan suoraan omalta pihaltani, ehkä innostun jopa kalastamaan. En malta odottaa, että pääsen seuraamaan joen ja sitä ympäröivän luonnon muuttumista vuodenaikojen mukaan. Tästä maisemasta näette vielä lukuisia kuvia!

Minun ja Papun taidonnäyte hyttysten torjuntaan :D

Huomenna jatkan tavaroiden järjestelyä koko päivän, on luvattu sadetta, joten se ei haittaa. Ensi viikolla aion jo lähteä kylää kauemmaksi tutustumaan alueeseen. Ylläskin on niin sanotusti kivenheiton päässä, iiks!

Ihanaa olla täällä!

♥: Sanna