Avainsana: lapinkesä

  • Heinäkuun hetkellisyys

    Heinäkuun hetkellisyys

    Vallattoman rauhallisia, levollisen pitkiä ja hitaita kesäpäiviä. Heinäkuu on hiljainen, sekä luonnossa että mielessä. Valvon usein myöhään yöhön ja nukun pitkään. Aamuisin en saa juuri mitään aikaiseksi. Joogaan, kuuntelen äänikirjoja tai vain tuijottelen taivasta. Ja se riittää. Eilen lähdin iltasella pyörällä Papun kanssa seikkailemaan. Piti päästä johonkin. Ulos omasta talosta, ihan vain hetkeksi. Pyöräilin joen…

  • Kotikaipuu

    Kotikaipuu

    Hetki hengähdystä. Kotona. On tullut juostua ja ajettua kevään ja kesän aikana tuhansia kilometrejä. Kaipaan kotia, usein matkoillakin. Kaikesta ihanasta, uudesta ja upeasta huolimatta. Sitä tunnetta, että jalat on kiinni maassa, jossain tutussa ja turvallisessa. Kun olen hetken kotona, käyn levottomaksi. Mieli halajaa muualle, johonkin matkalle. Ajan myötä olen yrittänyt opetella, että lähteminen ei aina…

  • Matkalla perillä – Eläminen pakettiautossa

    Matkalla perillä – Eläminen pakettiautossa

    Olen kulkenut tietyllä tavalla koko elämäni. En ole asunut pitkään paikoillani, olen mennyt ja tullut. Seilannut. Lentänyt. Ajanut. Kävellyt. Patikoinut. En kulkeutunut vaan kulkenut. Siinä on eroa. Mutta niinhän me kaikki. Matkalla kai tässä ollaan tavalla tai toisella jokikinen, toiset näkyvämmin kuin toiset. Ei tarvitse lähteä maailman ääriin saavuttaakseen suuria, ollakseen matkalla. Saatoin varastaa jonkun…

  • Pakureissussa – Yksin Tsarmitunturin erämaassa

    Pakureissussa – Yksin Tsarmitunturin erämaassa

    Tie oli pölyinen ja huolestuttavan kuoppainen. Autossa tuoksui kuiva hiekka ja luulin sen tulevan ilmastoinnin kautta, mutta takaovi oli auennut raolleen roudan jättämissä kuopissa pomputellessani ja koko pakun takaosa oli hienon hiekkapölyn peitossa. No, ehtii sen siivota myöhemminkin. Nyt halusin erämaahan. Vietin melkein viikon Inarijärven rannalla ja Nellimissä, jossakin pienten teiden varsilla, jotka välillä päättyivät…

  • Pakureissussa – Yöttömän yön taika -video

    Hei, vain. Minä täällä. Matkalla jossakin päin Inarin ja Nellimin välillä, Venäjän rajavyöhykkeen tuntumassa. Tänne itärajalle olen jumahtanut. Jostakin tietämättömästä syystä. Keltaiset rajavyöhykkeen liput vilahtavat usein auton ikkunasta ohi, kun ajelen pieniä hiekkateitä pitkin, joilla toivon, että mukana olisi vararengas. Mutta kun ei ole. Tulisi hieman käveltävää, jos rengas puhkeaisi tai auto hajoaisi. Aina kun…

  • Pakureissussa – VIDEO

    Pakureissussa – VIDEO

    Olen kuvannut koko kevään ja alkukesän, mutta videon työstäminen jäi kaiken Bertan rakentamisen, muuton ja nyt reissaamisen jalkoihin. Haluan kuitenkin jatkaa videoiden tekemistä ja jakamista – niiden avulla koen pystyväni välittämään tunnelmia, ajatuksiani ja tunteitani vielä valokuvia monipuolisemmin. Videolla kerron kevään ja kesän saapumisesta pohjoiseen, pakun rakentamisesta ja siihen muutosta. Siitä, miten opin rakentamaan, mistä…

  • Pakureissussa – Liikkuva koti matkalla etelään

    Pakureissussa – Liikkuva koti matkalla etelään

    Jätin pohjoisen aavat taakseni ja käänsin keulan kohti etelään. Olen käynyt viimeksi etelässä tapaamassa ystäviäni ja perhettäni joulukuussa. Pohjoiseen muttettuani uhmasin, että minua on vaikea saada sieltä pois useammin kuin kaksi kertaa vuodessa. Alunperin vitsiksi tarkoittamani pitää näköjään paikkaansa paremmin kuin hyvin. Paku alkaa näyttää kodilta. Edelleen petaan sängyn joka aamu – ihan vain siksi,…

  • Pakureissussa – Pyhältä Utsjoelle

    Pakureissussa – Pyhältä Utsjoelle

    Pakureissulla ei ole suunnitelmaa. Suunnittelemattomuus luo vapautta ja se on koko reissuni ydin. Haluan viettää aikaa juuri siellä, missä hyvältä tuntuu juuri niin kauan kuin se hyvältä tuntuu. Lähdin kotipihasta maanantaina ja parkkeerasin samana päivänä Pyhäjärven kylälle Pelkosenniemelle ystävien pihalle. Pyhällä on hyvä olla. Ihmettelen hieman itsekin, miksi, sillä siitä uupuu niin usein kaipaamani villiys…

  • Pakuprojekti – lähtöä vaille valmis

    Pakuprojekti – lähtöä vaille valmis

    Tuntuu, että minusta, tästä blogista ja elämästäni on viime aikoina tullut auto-, rakennus- ja työkalukeskeinen. Illat ovat venyneet pitkiksi, sänkyyn mennessä päässä soi käsisahan meteli ja nenää kutittaa hiomispöly. Mutta tiedättekö mitä? Se kaikki on ollut sen arvoista, sillä Bertta-pakettiautoprojekti on vihdoin valmis! Bertta, minä ja Papu olemme lähtöä vaille valmiita. Kuluvalla viikolla olen puuhannut…

Create a website or blog at WordPress.com