-
Ihana valo
Valo on palannut. Ja sitä riittää. Jotenkin se yllättää aina, vaikka onhan se tiedossa joka vuosi. Ihan hetki sitten oli pimeää heti iltapäivällä, nyt jo seitsemän maissa on valoisaa. Viikonloppuna pohjoinen pallonpuolisko ottaa taas valon valtiaan valtaistuimen takaisin hallintaansa, kun kevätpäiväntasauksen jälkeen meillä on enemmän valoa kuin missään muualla maailmassa. Ihana ajatus. Valoa tähän maailmaan…
-
Ja joki on jälleen vapaa – luopumisesta
Luonto opettaa meitä olematta kiintymään liikaa. Kaikki on muutoksessa. Koko ajan. Ainoastaan muutos on varmaa, varsinkin pohjoisen alati liikkeessä olevassa luonnossa, jossa kahdeksan vuodenajan kierto ei pysähdy hetkeksikään. Joki luopui viimein jäisistä kahleistaan. Samalla minä jouduin luopumaan yhdestä talven tärkeimmistä kulkuväylästäni. Kuljin jäätä pitkin lähes joka päivä, oikaisin vastarannan metsään, seurasin talven eläinten jälkiä, ajoin…
-
Odottavan aika
Toukokuu on odottava. Luonto odottaa heräämistä, lumi odottaa sulamista ja joki jäistä vapautumista. Minä odotan – omaksikin yllätyksekseni – yllättävän paljon kesää ja lämpöä. Kasvien heräämistä ja kesäöitä. Lämmintä tuulta ja puiden lehtien havinaa. Kesän vapautta, matkoja ja uusia seikkailuja. Toukokuu on pohjoisessa hiljainen. Koivuissa voi lähempää tarkastellen nähdä aivan pienet silmujen alut, jotka puhkeavat…
-
Kevään kuulumisia ilta-auringossa
Kevät on vihdoin täällä. Vaikkakin erilaisena kuin olen kevääseen tottunut. Toukokuu on ovella, mutta yksikään kasvi ei vielä kuki, perhosia tai muuta pienelämää ei ole nähtävissä. Mutta kevät on tämäkin. Hiljalleen sulava lumihanki, joka kohisee kuumassa päiväauringossa. Vetäytyvä joen jää, joka tummuu päivä päivältä ja näyttää jo surullisen painavalta, vaan vielä sitkeästi pitää pintansa ja…
-
Seuraa
Seurataan
Already have a WordPress.com account? Log in now.
Sanna Vaara 