Ostin pakettiauton, Ford Transitin vuosimallia -11 lähes hetken mielijohteesta keväällä 2021. Tein siitä itselleni kesäkodin, asuin, matkustin ja työskentelin siinä koko kesän, läpi Lapin yöttömän yön ja hitusen Norjan rannikkoa myöten.
Pakuprojektin budjetti ja omat taitoni olivat hyvin matalat. Lopputuloksena on erämökkimäinen koti renkaiden päällä, josta ei löydy kummempia mukavuuksia, mutta kuitenkin kaikki olennainen. Kaikki, mitä kodilta tarvitsen.
Alla koko pakumatkani tarina alusta tähän asti. Kirjoitukset on järjestetty uusimmasta vanhimpaan.
- Kaukana kaikesta ja kaikista – Puljun erämaa
Koen usein tarvetta olla yksin. Kaukana kaikesta ja kaikista. En paetakseni miltään tai keltään, vaan latautuakseni. Vahvasti introvertiksi luontuva luonteeni erityisherkkyyden lisällä kaipaa täyttä hiljaisuutta ja ei-mitään ympärilleen latautuakseen ja levätäkseen. Erämaa on siihen mitä parhain paikka. Erityisesti erämaa, joka ei ole kenenkään suosiossa. Josta ei ole tehty Hesarin artikkeleita eikä tietääkseni kukaan ole viettänyt siellä vuotta vaeltaen tai muita tempauksia tehden. Kuten ihana samansieluinen Jonna Saari on Puljun erämaasta ja Puljutunturista kirjoittanut, kertoo täysin sen, miksi minäkin Puljun erämaasta niin pidän: Ei dramaattinen, ei mahtaileva eikä kuuluisa – ja juuri siksi niin ihana. Ajan pitkin erämaatietä, jonka varrella kaksi […] - Pakureissu Lapissa ja Pohjois-Norjassa – VIDEO
Huh, viimeinkin reissuvideo on valmis. Monen viikon reissu tiivistettynä alle 20min videoon otti oman aikansa, mutta enpä pitänyt kiirettä sen kanssa. On ihana tehdä näitä, mutta aikaa ne vievät hurjan paljon. Palasin kotiin pari päivää sitten. Pakureissun jälkeen lähdimme E:n kanssa melkein heti käymään etelässä sukulaisten ja ystävien luona. Kuten joka kesä, se on ihanaa, mutta niin kovin raskasta. Nyt on hyvä hengähtää kotona, tehdä ei-yhtikäs-mitään ja nauttia Lapin kesästä – +8 astetta ja vesisadetta. Siitä tykkään. Palaan kuulumisten kanssa asiaan vielä myöhemmin. Toivottavasti pidätte videosta 🥰 ♥ Sanna - Pohjois-Norja pakulla – Epäonnea ja maailman kaunein laakso
Lofooteilta palaamisen jälkeen olemme kulkeneet melkein kaksi viikkoa pysähtymättä juuri kuin yöksi nukkumaan. Väsytti. Kaipasimme lämpöä, paikallaanoloa ja lepoa. Ajamme lautan päätepisteestä Bodøsta aamuöisessä hiljaisuudessa pitkin autioita teitä, joilla vain hirviemot ajottain käyvät pistäytymässä. Yötön yö on jo alkanut, aurinko loikoilee jossain vuorten takana ja luo hämyisen sinen laaksojen ylle, jossa muutamassa talossa palaa aamuyössä himmeästi kajastava valo. Nukun etupenkillä – olen todella huono valvomaan öitä, ellen ole juonut pannuittain kahvia – E ajaa hissukseen metsätietä joen rannalle. Kello on jo aamun puolella, parkkeeramme rantatöyräälle, vedämme pimennysverhot kiinni ja vetäydymme peittojen alle. Aamulla aurinko helottaa korkealta, linnut laulavat. Ympärillä avautuu […] - Pohjois-Norja pakulla – Lyngen, Lofootit ja kaikki siltä väliltä
Toistuvasti olen kuullut Lofoottien upeudesta. En ole sinne koskaan kuitenkaan erityisesti halajanut, ehkä tietänet, että yleensä vältän niitä paikkoja, joihin tiedän muiden haluavan. Tällä matkalla maailman kauneimmaksikin saariryhmäksi kehuttu suosittu matkakohde osuu matkan varrelle. Toukokuussa siellä tosin ei juuri muita ole, joten Lofootit, tapaamme kuitenkin. Ajamme ensin Lakselvista eli Lemmijoelta kohti Lyngenin vuonoa. Sitä, mihin johtaa E8-tie, joka halkoo Suomen ja Kilpisjärven kautta päättyy Jäämereen. Hyvin suosittu reitti suomalaisille matkailijoille, itsekin olen sen kulkenut. Tällä kertaa me lähestymme Lyngeniä kuitenkin idän suunnalta ja Norjan maata pitkin. Jostain keskeltä ilmeisesti ikuisen talven sylissä uinuvia vuoristoylänköjä, joissa valkeasta maisemasta ei erotu kuin […] - Pohjois-Norja pakulla; Lemmijoki ja Silfarin kanjoni
Pakureissu jatkuu. Tällä hetkellä näpyttelen tietokoneeni näppäimiä pienessä Pohjois-Norjalaisessa kylässä lumihuippuisten vuorten ympäröimänä. Jäimme tänne jumiin reilu viikko sitten, kun paku hajosi ja jaksoi juuri ja juuri raahautua pienen korjaamon pihaan. Siitä kerron lisää myöhemmin, mutta nyt nautimme paikallisen luontokeskuksen mökkimajoituksesta ja odottelemme, että paku viipyy vielä viikon päivät korjaamon hallissa. Kirjoituksista tulee näköjään pitkähköjä. Kuvia ja tarinaa on paljon, mutta on mukava kertoilla, mitä matkan aikana sattuu ja tapahtuu ja kuvailla teille tätä kaikkea upeaa luontoa ja kauneutta, mitä täällä pääsen todistamaan. Ota siis kupponen kahvia, hyvä asento ja lähde kanssani reissuun pitkin Pohjois-Norjan vuorenrinneteitä ja sinisiä vuonoja. Suomen […] - Pohjois-Lappi pakulla – Lemmenjoki – Inari – Utsjoki
Kirjoitan kirjoituksia tämän vuoden pakureissusta hieman jälkijunassa, koska reissussa kirjoittaminen ja kuvien muokkaaminen ottaa oman aikansa. Tätä kirjoitusta kirjoitan Pohjois-Norjan keväisen lämpimästä laaksosta. Lehdet on puhjenneet jo loistoonsa ja lämpötila hipoo pariakymmentä. Viime viikkojen lumi- ja vesisateisen matkaamisen jälkeen se tuntuu erittäin mukavalta. Palataan toviksi kuitenkin toukokuun alkuun ja reissun alkusijoille. Pakureissu alkoi heti toukokuun alussa, kesän korvalla. Kesäkuukaudeksi toukokuuta ei oikein kehtaa Lapissa mainita, vaikka kesäreissusta kuitenkin on pakumatkaamisessakin kyse. Se ei toistaiseksi haittaa kahta innokasta reissaajaa. Ajoimme ensimmäiseksi yöksi Lemmenjoen vielä talviseen kansallispuistoon. Hiljaisuus luonnon äärellä sumun keskellä on käsinkosteltava. Tunturijonot uinuvat lumen ja sinisen sumun keskellä. Parkkeeramme […] - Pakuvideo – Miltä näyttää auton sisällä?
Kirjoitan tätä jo pakureissusta käsin. Puolitoista viikkoa on pakun pyörät pyörineet läpi Pohjois-Lapin ja Pohjois-Norjan lähinnä hyvin talvisissa keleissä. Eilen viimein pitkän ja uuvuttavankin ajomatkan jälkeen läpi sumuisten ja sateisten Lofoottien saavuimme pienen norjalaisen kansallispuiston kupeeseen. Ulkona kohisee koski, joka tippuu alas vuorelta vesiputouksena pitkin kimmeltävää kalliota. Aurinko paistaa ja vihdoin on lämmintä. Tein videon pakun viimeistelystä ja näytän, miltä paku näyttää sisältä. Miten toimii lavuaari, missä on vaatteet, ruoat ja kaikki muu. Toivottavasti pidätte videosta. Minä jatkan aurinkokylvystä nauttimista ja palaan reissukuulumisiin myöhemmin kuvien ja videon kanssa ☺️ - Pakuprojekti vol. 2 – Valmiina pakureissuun!
Wuhuu. Pakettiauto Bertta on kokenut pienen muodonmuutoksen tässä kevättä odotellessa ja on nyt taas valmis reissuun! Suurimpana tarpeena oli saada muutettua yhden hengen sänky kahdelle sopivaksi ja helpointa oli aloittaa aivan alusta. Auto tyhjäksi, sisätilan siivous ja tovin ottava ihmettely, että mitä sitten tekisi. Sinänsä mitään uutta ei ole tehty. Sisältä pakusta löytyy kaikki sama, mitä viime vuonnakin: jääkaappi, kaasuliesi, sänky, ruokapöytä, terassipöytä, säilytystilaa ja pienimuotoiset sähköt, jotka riittävät jääkaapin kylmänä pitämiseen, kameran ja tietokoneen lataamiseen. Bertta myös kaunistui hieman, kun se sai seiniinsä puunväriset paneelit. Sähköt, jotka viime vuonna rakennettiin taitavan ystävän kanssa alusta asti hupiakku-systeemillä (googlesta löytyy, mitä […] - Pakun remontointia kevään kummallisuudessa – VIDEO
Kesäreissu pakun kanssa lähenee. Lähdemme muutaman viikon päästä E:n kanssa ensin kohti pohjoista, sitten luultavasti Norjaa pitkin alaspäin ja ehkä meren yli takaisin Suomeen. Tarkoitus on matkata, kokkailla, nukkua ja työskennellä pakussa. Kuten viime vuonnakin. Matkasuunnitelma on – no, kuten tiedätte – hyvin löysä ja vapaa, mutta intoa ja odotusta on sitäkin enemmän. Pakua pitää hieman suunnitella ja muuttaa. Viime vuonna sen sisus ja fasiliteetit oli täydelliset yhdelle hengelle ja koiralle, mutta ei millään mahduta kahta henkeä saati kahta koiraa. Viime vuonna asuin ja matkasin koko kesän pakussa. Jos ne tarinat on jääneet välistä, ne alkaa täältä, pakun rakennusvaiheesta koko […] - Pieni pakureissu Puljun erämaahan – luovuudesta
Lauantaipäivä, kello on kolme. Kotona on likaista, koirakin haisee ja pitäisi pestä. Seuraavan viikon työt odottavat järjestelijäänsä ja edellisen illan kekrijuhlien venyminen aamuyöhön asti huutaa kunnon yöunta tai vähintään pitkiä päiväunia ja levollista iltaa sohvalla. Mutta mieli halajaa muualle. Tien päälle, tuulettumaan, johonkin vain pois. Edes vähäksi aikaa. Suljen silmät muilta velvollisuuksilta, nappaan jo puoliksi pakattuna viikon verran odottaneen repun nurkasta selkään, avaan puhelimen kartan ja täppään tähtäimeksi Puljun erämaan. Se sattui sieltä ensimmäisenä silmiin, ajomatkaa vain pari tuntia – sehän on ihan lähellä. Tunnetusti sillä määränpäällä ei ole niin väliä. Kunhan pääsee kulkemaan. Ilma on suoraan sanottuna kurja. Kuvittelin, […] - Matkalla perillä – Eläminen pakettiautossa
Olen kulkenut tietyllä tavalla koko elämäni. En ole asunut pitkään paikoillani, olen mennyt ja tullut. Seilannut. Lentänyt. Ajanut. Kävellyt. Patikoinut. En kulkeutunut vaan kulkenut. Siinä on eroa. Mutta niinhän me kaikki. Matkalla kai tässä ollaan tavalla tai toisella jokikinen, toiset näkyvämmin kuin toiset. Ei tarvitse lähteä maailman ääriin saavuttaakseen suuria, ollakseen matkalla. Saatoin varastaa jonkun tunnuslauseen, mutta mielestäni se kuvaa matkaani ja elämänfilosofiaani niin hyvin, että taidan sen pitää ellei kukaan väitä vastaan. Matkalla perillä Voisin kirjoittaa faktapohjaisen kirjoituksen, kuljin näin ja näin monta kilometriä, kulutin näin ja näin paljon rahaa polttoaineeseen, vierailin näin ja näin monessa paikassa, kohtasin näin […] - Pakureissussa – yksin keskellä ei-mitään – videoOlen jo kotiinpaluumatkalla reissusta. Hieman pyörryksissä tästä kaikesta, kesästä, sen tuomista seikkailuista, kaikesta, mitä oon nähnyt ja kokenut. Huh. Silti ei ihan tekisi vielä mieli palata kotiin. Palaan kuitenkin, mustikat odottaa, tiedättehän. Tein vielä videon pakureissussa olemisesta. Siitä, minkälaista on olla ja reissata yksin, vaeltaa yksin. Miksi niin teen ja miten se onnistuu. Kun on pitkään yksin, on joskus keksittävä puuhia viihdyttää itseään, kuten kartan paikannimien ihmettely tai yksin pakussa tanssiminen. Sellaista se on. Nyt pakkaan pakun tavarat vielä kerran tältä kesältä, suljen pikku teiden pölyssä kylpeneet ovet ja lähden kohti joenrannan mökkiä. Siellä kuulemma odottaa sumuinen, jo hieman syksyinen […]
- Kiitos, kesä
Niin kesä päättyi. Sen viimeinen päivä, heinäkuun viimeinen, vilahti ohi. Yötön yö päättyi jo parisen viikkoa sitten ja vaikkei sen vaikutusta heti juuri huomaakaan, jotakin tuntuvaa on kuitenkin ilmassa. Ilma on ollut viimeisen viikon viileä, reilusti alle kymmenen astetta ja pipo on käynyt päässä ensimmäisen kerran sitten toukokuun. Elokuussa riittänee vielä lämpöä, valoa ainakin, mutta jonkinlainen liikahdus pois kesästä on tehty. Olen edelleen tien päällä, pakureissussa, tällä hetkellä Sodankylän pohjoispuolella. Taas ilman suunnitelmaa tai päämäärää. Viimeiset pari viikkoa olen ollut ihmisten ja aktiviteettien ympäröimänä. On tullut tehtyä ja mentyä. Nyt olen pitkästä aikaa taas yksin, niin sanotusti elän normaalia pakettiautoelämää […] - Pakureissussa – Nuorttin retkeilyreitti
Mistä lie taas idea tullut. Ehkä tuntien autossa istumisen jäljiltä. Norjasta Inariin pitkää tietä ajaessa, lihakset kypsinä puuduttavasta istumisesta, kaivaten fyysistä liikuntaa ja omin jaloin kulkemista. Halusin lähteä kulkemaan, patikoimaan. Suuntasin auton kohti Itä-Lappia, Tulppion kylää, joka sijaitsee Savukosken kunnassa, Korvatunturin maassa, Urho Kekkosen kansallispuiston kyljessä. Tie oli taas pitkä ja kuoppainen, kuten usein parhaimmille retkiapajille kuljettaessa. Pakun takaovet eivät pysy kunnolla kiinni ja hörppäsivät sisään taas annoksen itäkairan harjujen hienojakoista hiekkaa huomaamattani. Korvatunturintiellä bongailin punaisia hirsitaloja joen partaalla. Oman paikan etsiminen Lapista on ollut viime vuoden pitkä ja hidas projekti. Mielessä siintää hirsitalo tuntureiden, ehkä vedenkin äärellä. Mutta se […] - Pakureissussa: Pohjois-Norjassa Varangin niemimaalla
Olin Utsjoella, kun lämpömittari kohosi kuulemma historiallisen korkealle. Yli 33C, auton mittari auringossa viipotti jo lähempänä viittäkymmentä. Teltassa huonosti ja hikisesti nukutun yön jälkeen olin täynnä kuumuutta, sen läkähdyttävää painoa, sen tuomaa koko päivän kestävää uupumusta. Tarvitsin viilennystä. Avasin sääennusteen ja katsoin, mikä paikka Lapissa olisi viileimmillään. Kaikki paikkakunnat hipoivat ennätyksiä, Inari 33C, Sodankylä 32C, Kolari 30C, Pelkosenniemi 29C. Hetkinen, minähän voin ajaa vieläkin pohjoisemmaksi, raja Norjaan oli vihdoin auki. Norja ja Jäämeren ranta, 12C. Sinne! En omaa tarpeeksi superlatiiveja kuvatakseni Norjaa ja sen maisemia. Totean sen olevan naurettavan kaunis. Huomaan ajavani suu auki, kun turkoosin kirkkaaseen Jäämeren veteen kurottaa […] - Pakureissussa – Yksin Tsarmitunturin erämaassa
Tie oli pölyinen ja huolestuttavan kuoppainen. Autossa tuoksui kuiva hiekka ja luulin sen tulevan ilmastoinnin kautta, mutta takaovi oli auennut raolleen roudan jättämissä kuopissa pomputellessani ja koko pakun takaosa oli hienon hiekkapölyn peitossa. No, ehtii sen siivota myöhemminkin. Nyt halusin erämaahan. Vietin melkein viikon Inarijärven rannalla ja Nellimissä, jossakin pienten teiden varsilla, jotka välillä päättyivät kuin seinään. Puhelin kilahti ja vastaanotti viestin ”Tervetuloa Venäjälle”. Puhelin- ja nettiverkko lopetti toimintansa. Peruuttelin muutamia kilometrejä pois pieniltä teiltä takaisin sinne, missä olin varma kenen maalla olen ja miten sieltä pääsen pois. Viime viikon on ollut tukahduttavan kuuma. Halusin kuitenkin vaeltamaan, jonnekin erämaan rauhaan, […] - Pakureissussa – Yöttömän yön taika -videoHei, vain. Minä täällä. Matkalla jossakin päin Inarin ja Nellimin välillä, Venäjän rajavyöhykkeen tuntumassa. Tänne itärajalle olen jumahtanut. Jostakin tietämättömästä syystä. Keltaiset rajavyöhykkeen liput vilahtavat usein auton ikkunasta ohi, kun ajelen pieniä hiekkateitä pitkin, joilla toivon, että mukana olisi vararengas. Mutta kun ei ole. Tulisi hieman käveltävää, jos rengas puhkeaisi tai auto hajoaisi. Aina kun ei ole internet- tai edes puhelinyhteyksiä. Mutta mitäpä pienistä. Toistaiseksi kaikki on sujunut vallan mainiosti. Bertta kulkee, tie on pitkä ja suurimmaksi osaksi autio ja pohjoisen aurinko yllättävän kuuma yötä päivää. Tein uuden videon yöttömässä yössä matkustamisesta. Toivottavasti pidätte 🤗💛 Seuraavaksi matkaan kohti Tsarmitunturin erämaata, […]
- Pakureissussa – VIDEO
Olen kuvannut koko kevään ja alkukesän, mutta videon työstäminen jäi kaiken Bertan rakentamisen, muuton ja nyt reissaamisen jalkoihin. Haluan kuitenkin jatkaa videoiden tekemistä ja jakamista – niiden avulla koen pystyväni välittämään tunnelmia, ajatuksiani ja tunteitani vielä valokuvia monipuolisemmin. Videolla kerron kevään ja kesän saapumisesta pohjoiseen, pakun rakentamisesta ja siihen muutosta. Siitä, miten opin rakentamaan, mistä hain inspiraatiota ja miten opin virheistäni. Tallensinpa videolle vahingossa yhden sähköiskuista, joita sain opetellessani sähkötekniikkaa 😀 Onneksi sähköiskut noin pienillä volttimäärillä ovat vaarattomia, mutta kyllä siitä kunnon sihaus kuuluu, kun johto koskettaa väärää paikkaa. Videolla näkyy myös pohjoisen aavoja maisemia, loputtomia teitä ja pakuelämän yksinkertaisuutta, […] - Pakureissussa – Liikkuva koti matkalla etelään
Jätin pohjoisen aavat taakseni ja käänsin keulan kohti etelään. Olen käynyt viimeksi etelässä tapaamassa ystäviäni ja perhettäni joulukuussa. Pohjoiseen muttettuani uhmasin, että minua on vaikea saada sieltä pois useammin kuin kaksi kertaa vuodessa. Alunperin vitsiksi tarkoittamani pitää näköjään paikkaansa paremmin kuin hyvin. Paku alkaa näyttää kodilta. Edelleen petaan sängyn joka aamu – ihan vain siksi, että esimerkiksi aamupalaa valmistettaesssa se toimii apupöytänä ja laskutasona – ja ajoon lähtiessäni siivoan kaiken omalle paikalleen, mutta muuten Bertta muistuttaa kovin paljon kotiani, kaikessa epäjärjestelmällisyydessään. Elämä pakussa alkaa tuntua myös normaalilta. Aamuisin kaasuhella syttyy jo ensimmäisellä tulitikulla, sängynaluslaatikosta kaivaessani tavaraa varmistan sen pysymisen auki […] - Pakureissussa: Utsjoki ja Ailigas-tunturi
Utsjoki valloitti. Olen käynyt siellä ennenkin, mutta nyt ensimmäistä kertaa kesällä. Kesä kaukana pohjoisessa on vasta aluillaan. Lehdet puissa pieniä ja hennon vaaleanvihreitä. Tienvarsien kasvit juuri maasta puhjenneita ja uusia kaikessa hentoudessaan. Utsjoella yövyin pienen puron varrella, josta kirjoitin jo aiemmin. Sieltä lähtiessäni tie kuljetti minua Nuorgamiin asti, Suomen pohjoisimpaan kylään ja pysähdyin samalla rannalla, jolla viime syksynkin reissullani. Viilensin itseäni kolmeakymmentä hipovassa helteessä Tenojoen hyisessä aallokossa. Norjan puolen vuoret olivat vielä lumihuippuisia ja valuttivat oman jäisen kosketuksensa rajajokeen. Nuorgamista palasin pian Utsjoen kylälle. Matkalla olin pysähtynyt kylätalo Giidassa ja ostanut tienkäyttöluvan Ailigas-tunturiin johtavalle tielle. Lupamaksuilla tie pidetään avoimena ja […] - Uusia ulottuvuuksia Utsjoella
Viimein pääsen näkemään erämaan lintuperspektiivistä käsin. Tätä on odotettu pitkään, viimein hankin dronen. Lentämiseen vaaditaan rekisteröinti ja pieni teoriakoe. Kun ne suoritin, olen nyt sertifioitu dronelennättäjä ja taivas on minun. En ole ennen lennättänyt dronea, mutta Utsjoen avara, esteetön taivas ja erämaan rauha on paras paikka harjoitella. Tässä ensilennon tuloksia keskiyön auringon valossa 💛 – Sanna
Sanna Vaara 