Pakuprojekti

Pakuprojekti

Ostin pakettiauton, Ford Transitin vuosimallia -11 lähes hetken mielijohteesta keväällä 2021. Tein siitä itselleni kesäkodin, asuin, matkustin ja työskentelin siinä koko kesän, läpi Lapin yöttömän yön ja hitusen Norjan rannikkoa myöten.

Pakuprojektin budjetti ja omat taitoni olivat hyvin matalat. Lopputuloksena on erämökkimäinen koti renkaiden päällä, josta ei löydy kummempia mukavuuksia, mutta kuitenkin kaikki olennainen. Kaikki, mitä kodilta tarvitsen.

Alla koko pakumatkani tarina alusta tähän asti. Kirjoitukset on järjestetty uusimmasta vanhimpaan.


  • Pohjois-Norja pakulla; Lemmijoki ja Silfarin kanjoni
    Pakureissu jatkuu. Tällä hetkellä näpyttelen tietokoneeni näppäimiä pienessä Pohjois-Norjalaisessa kylässä lumihuippuisten vuorten ympäröimänä. Jäimme tänne jumiin reilu viikko sitten, kun paku hajosi ja jaksoi juuri ja juuri raahautua pienen korjaamon pihaan. Siitä kerron lisää myöhemmin, mutta nyt nautimme paikallisen luontokeskuksen mökkimajoituksesta ja odottelemme, että paku viipyy vielä viikon päivät korjaamon hallissa. Kirjoituksista tulee näköjään pitkähköjä. Kuvia ja tarinaa on paljon, mutta on mukava kertoilla, mitä matkan aikana sattuu ja tapahtuu ja kuvailla teille tätä kaikkea upeaa luontoa ja kauneutta, mitä täällä pääsen todistamaan. Ota siis kupponen kahvia, hyvä asento ja lähde kanssani reissuun pitkin Pohjois-Norjan vuorenrinneteitä ja sinisiä vuonoja. Suomen […]
  • Pohjois-Lappi pakulla – Lemmenjoki – Inari – Utsjoki
    Kirjoitan kirjoituksia tämän vuoden pakureissusta hieman jälkijunassa, koska reissussa kirjoittaminen ja kuvien muokkaaminen ottaa oman aikansa. Tätä kirjoitusta kirjoitan Pohjois-Norjan keväisen lämpimästä laaksosta. Lehdet on puhjenneet jo loistoonsa ja lämpötila hipoo pariakymmentä. Viime viikkojen lumi- ja vesisateisen matkaamisen jälkeen se tuntuu erittäin mukavalta. Palataan toviksi kuitenkin toukokuun alkuun ja reissun alkusijoille. Pakureissu alkoi heti toukokuun alussa, kesän korvalla. Kesäkuukaudeksi toukokuuta ei oikein kehtaa Lapissa mainita, vaikka kesäreissusta kuitenkin on pakumatkaamisessakin kyse. Se ei toistaiseksi haittaa kahta innokasta reissaajaa. Ajoimme ensimmäiseksi yöksi Lemmenjoen vielä talviseen kansallispuistoon. Hiljaisuus luonnon äärellä sumun keskellä on käsinkosteltava. Tunturijonot uinuvat lumen ja sinisen sumun keskellä. Parkkeeramme […]
  • Pakuvideo – Miltä näyttää auton sisällä?
    Kirjoitan tätä jo pakureissusta käsin. Puolitoista viikkoa on pakun pyörät pyörineet läpi Pohjois-Lapin ja Pohjois-Norjan lähinnä hyvin talvisissa keleissä. Eilen viimein pitkän ja uuvuttavankin ajomatkan jälkeen läpi sumuisten ja sateisten Lofoottien saavuimme pienen norjalaisen kansallispuiston kupeeseen. Ulkona kohisee koski, joka tippuu alas vuorelta vesiputouksena pitkin kimmeltävää kalliota. Aurinko paistaa ja vihdoin on lämmintä. Tein videon pakun viimeistelystä ja näytän, miltä paku näyttää sisältä. Miten toimii lavuaari, missä on vaatteet, ruoat ja kaikki muu. Toivottavasti pidätte videosta. Minä jatkan aurinkokylvystä nauttimista ja palaan reissukuulumisiin myöhemmin kuvien ja videon kanssa ☺️
  • Pakuprojekti vol. 2 – Valmiina pakureissuun!
    Wuhuu. Pakettiauto Bertta on kokenut pienen muodonmuutoksen tässä kevättä odotellessa ja on nyt taas valmis reissuun! Suurimpana tarpeena oli saada muutettua yhden hengen sänky kahdelle sopivaksi ja helpointa oli aloittaa aivan alusta. Auto tyhjäksi, sisätilan siivous ja tovin ottava ihmettely, että mitä sitten tekisi. Sinänsä mitään uutta ei ole tehty. Sisältä pakusta löytyy kaikki sama, mitä viime vuonnakin: jääkaappi, kaasuliesi, sänky, ruokapöytä, terassipöytä, säilytystilaa ja pienimuotoiset sähköt, jotka riittävät jääkaapin kylmänä pitämiseen, kameran ja tietokoneen lataamiseen. Bertta myös kaunistui hieman, kun se sai seiniinsä puunväriset paneelit. Sähköt, jotka viime vuonna rakennettiin taitavan ystävän kanssa alusta asti hupiakku-systeemillä (googlesta löytyy, mitä […]
  • Pakun remontointia kevään kummallisuudessa – VIDEO
    Kesäreissu pakun kanssa lähenee. Lähdemme muutaman viikon päästä E:n kanssa ensin kohti pohjoista, sitten luultavasti Norjaa pitkin alaspäin ja ehkä meren yli takaisin Suomeen. Tarkoitus on matkata, kokkailla, nukkua ja työskennellä pakussa. Kuten viime vuonnakin. Matkasuunnitelma on – no, kuten tiedätte – hyvin löysä ja vapaa, mutta intoa ja odotusta on sitäkin enemmän. Pakua pitää hieman suunnitella ja muuttaa. Viime vuonna sen sisus ja fasiliteetit oli täydelliset yhdelle hengelle ja koiralle, mutta ei millään mahduta kahta henkeä saati kahta koiraa. Viime vuonna asuin ja matkasin koko kesän pakussa. Jos ne tarinat on jääneet välistä, ne alkaa täältä, pakun rakennusvaiheesta koko […]
  • Pieni pakureissu Puljun erämaahan – luovuudesta
    Lauantaipäivä, kello on kolme. Kotona on likaista, koirakin haisee ja pitäisi pestä. Seuraavan viikon työt odottavat järjestelijäänsä ja edellisen illan kekrijuhlien venyminen aamuyöhön asti huutaa kunnon yöunta tai vähintään pitkiä päiväunia ja levollista iltaa sohvalla. Mutta mieli halajaa muualle. Tien päälle, tuulettumaan, johonkin vain pois. Edes vähäksi aikaa. Suljen silmät muilta velvollisuuksilta, nappaan jo puoliksi pakattuna viikon verran odottaneen repun nurkasta selkään, avaan puhelimen kartan ja täppään tähtäimeksi Puljun erämaan. Se sattui sieltä ensimmäisenä silmiin, ajomatkaa vain pari tuntia – sehän on ihan lähellä. Tunnetusti sillä määränpäällä ei ole niin väliä. Kunhan pääsee kulkemaan. Ilma on suoraan sanottuna kurja. Kuvittelin, […]
  • Matkalla perillä – Eläminen pakettiautossa
    Olen kulkenut tietyllä tavalla koko elämäni. En ole asunut pitkään paikoillani, olen mennyt ja tullut. Seilannut. Lentänyt. Ajanut. Kävellyt. Patikoinut. En kulkeutunut vaan kulkenut. Siinä on eroa. Mutta niinhän me kaikki. Matkalla kai tässä ollaan tavalla tai toisella jokikinen, toiset näkyvämmin kuin toiset. Ei tarvitse lähteä maailman ääriin saavuttaakseen suuria, ollakseen matkalla. Saatoin varastaa jonkun tunnuslauseen, mutta mielestäni se kuvaa matkaani ja elämänfilosofiaani niin hyvin, että taidan sen pitää ellei kukaan väitä vastaan. Matkalla perillä Voisin kirjoittaa faktapohjaisen kirjoituksen, kuljin näin ja näin monta kilometriä, kulutin näin ja näin paljon rahaa polttoaineeseen, vierailin näin ja näin monessa paikassa, kohtasin näin […]
  • Pakureissussa – yksin keskellä ei-mitään – video
    Olen jo kotiinpaluumatkalla reissusta. Hieman pyörryksissä tästä kaikesta, kesästä, sen tuomista seikkailuista, kaikesta, mitä oon nähnyt ja kokenut. Huh. Silti ei ihan tekisi vielä mieli palata kotiin. Palaan kuitenkin, mustikat odottaa, tiedättehän. Tein vielä videon pakureissussa olemisesta. Siitä, minkälaista on olla ja reissata yksin, vaeltaa yksin. Miksi niin teen ja miten se onnistuu. Kun on pitkään yksin, on joskus keksittävä puuhia viihdyttää itseään, kuten kartan paikannimien ihmettely tai yksin pakussa tanssiminen. Sellaista se on. Nyt pakkaan pakun tavarat vielä kerran tältä kesältä, suljen pikku teiden pölyssä kylpeneet ovet ja lähden kohti joenrannan mökkiä. Siellä kuulemma odottaa sumuinen, jo hieman syksyinen […]
  • Kiitos, kesä
    Niin kesä päättyi. Sen viimeinen päivä, heinäkuun viimeinen, vilahti ohi. Yötön yö päättyi jo parisen viikkoa sitten ja vaikkei sen vaikutusta heti juuri huomaakaan, jotakin tuntuvaa on kuitenkin ilmassa. Ilma on ollut viimeisen viikon viileä, reilusti alle kymmenen astetta ja pipo on käynyt päässä ensimmäisen kerran sitten toukokuun. Elokuussa riittänee vielä lämpöä, valoa ainakin, mutta jonkinlainen liikahdus pois kesästä on tehty. Olen edelleen tien päällä, pakureissussa, tällä hetkellä Sodankylän pohjoispuolella. Taas ilman suunnitelmaa tai päämäärää. Viimeiset pari viikkoa olen ollut ihmisten ja aktiviteettien ympäröimänä. On tullut tehtyä ja mentyä. Nyt olen pitkästä aikaa taas yksin, niin sanotusti elän normaalia pakettiautoelämää […]
  • Pakureissussa – Nuorttin retkeilyreitti
    Mistä lie taas idea tullut. Ehkä tuntien autossa istumisen jäljiltä. Norjasta Inariin pitkää tietä ajaessa, lihakset kypsinä puuduttavasta istumisesta, kaivaten fyysistä liikuntaa ja omin jaloin kulkemista. Halusin lähteä kulkemaan, patikoimaan. Suuntasin auton kohti Itä-Lappia, Tulppion kylää, joka sijaitsee Savukosken kunnassa, Korvatunturin maassa, Urho Kekkosen kansallispuiston kyljessä. Tie oli taas pitkä ja kuoppainen, kuten usein parhaimmille retkiapajille kuljettaessa. Pakun takaovet eivät pysy kunnolla kiinni ja hörppäsivät sisään taas annoksen itäkairan harjujen hienojakoista hiekkaa huomaamattani. Korvatunturintiellä bongailin punaisia hirsitaloja joen partaalla. Oman paikan etsiminen Lapista on ollut viime vuoden pitkä ja hidas projekti. Mielessä siintää hirsitalo tuntureiden, ehkä vedenkin äärellä. Mutta se […]
  • Pakureissussa: Pohjois-Norjassa Varangin niemimaalla
    Olin Utsjoella, kun lämpömittari kohosi kuulemma historiallisen korkealle. Yli 33C, auton mittari auringossa viipotti jo lähempänä viittäkymmentä. Teltassa huonosti ja hikisesti nukutun yön jälkeen olin täynnä kuumuutta, sen läkähdyttävää painoa, sen tuomaa koko päivän kestävää uupumusta. Tarvitsin viilennystä. Avasin sääennusteen ja katsoin, mikä paikka Lapissa olisi viileimmillään. Kaikki paikkakunnat hipoivat ennätyksiä, Inari 33C, Sodankylä 32C, Kolari 30C, Pelkosenniemi 29C. Hetkinen, minähän voin ajaa vieläkin pohjoisemmaksi, raja Norjaan oli vihdoin auki. Norja ja Jäämeren ranta, 12C. Sinne! En omaa tarpeeksi superlatiiveja kuvatakseni Norjaa ja sen maisemia. Totean sen olevan naurettavan kaunis. Huomaan ajavani suu auki, kun turkoosin kirkkaaseen Jäämeren veteen kurottaa […]
  • Pakureissussa – Yksin Tsarmitunturin erämaassa
    Tie oli pölyinen ja huolestuttavan kuoppainen. Autossa tuoksui kuiva hiekka ja luulin sen tulevan ilmastoinnin kautta, mutta takaovi oli auennut raolleen roudan jättämissä kuopissa pomputellessani ja koko pakun takaosa oli hienon hiekkapölyn peitossa. No, ehtii sen siivota myöhemminkin. Nyt halusin erämaahan. Vietin melkein viikon Inarijärven rannalla ja Nellimissä, jossakin pienten teiden varsilla, jotka välillä päättyivät kuin seinään. Puhelin kilahti ja vastaanotti viestin ”Tervetuloa Venäjälle”. Puhelin- ja nettiverkko lopetti toimintansa. Peruuttelin muutamia kilometrejä pois pieniltä teiltä takaisin sinne, missä olin varma kenen maalla olen ja miten sieltä pääsen pois. Viime viikon on ollut tukahduttavan kuuma. Halusin kuitenkin vaeltamaan, jonnekin erämaan rauhaan, […]
  • Pakureissussa – Yöttömän yön taika -video
    Hei, vain. Minä täällä. Matkalla jossakin päin Inarin ja Nellimin välillä, Venäjän rajavyöhykkeen tuntumassa. Tänne itärajalle olen jumahtanut. Jostakin tietämättömästä syystä. Keltaiset rajavyöhykkeen liput vilahtavat usein auton ikkunasta ohi, kun ajelen pieniä hiekkateitä pitkin, joilla toivon, että mukana olisi vararengas. Mutta kun ei ole. Tulisi hieman käveltävää, jos rengas puhkeaisi tai auto hajoaisi. Aina kun ei ole internet- tai edes puhelinyhteyksiä. Mutta mitäpä pienistä. Toistaiseksi kaikki on sujunut vallan mainiosti. Bertta kulkee, tie on pitkä ja suurimmaksi osaksi autio ja pohjoisen aurinko yllättävän kuuma yötä päivää. Tein uuden videon yöttömässä yössä matkustamisesta. Toivottavasti pidätte 🤗💛 Seuraavaksi matkaan kohti Tsarmitunturin erämaata, […]
  • Pakureissussa – VIDEO
    Olen kuvannut koko kevään ja alkukesän, mutta videon työstäminen jäi kaiken Bertan rakentamisen, muuton ja nyt reissaamisen jalkoihin. Haluan kuitenkin jatkaa videoiden tekemistä ja jakamista – niiden avulla koen pystyväni välittämään tunnelmia, ajatuksiani ja tunteitani vielä valokuvia monipuolisemmin. Videolla kerron kevään ja kesän saapumisesta pohjoiseen, pakun rakentamisesta ja siihen muutosta. Siitä, miten opin rakentamaan, mistä hain inspiraatiota ja miten opin virheistäni. Tallensinpa videolle vahingossa yhden sähköiskuista, joita sain opetellessani sähkötekniikkaa 😀 Onneksi sähköiskut noin pienillä volttimäärillä ovat vaarattomia, mutta kyllä siitä kunnon sihaus kuuluu, kun johto koskettaa väärää paikkaa. Videolla näkyy myös pohjoisen aavoja maisemia, loputtomia teitä ja pakuelämän yksinkertaisuutta, […]
  • Pakureissussa – Liikkuva koti matkalla etelään
    Jätin pohjoisen aavat taakseni ja käänsin keulan kohti etelään. Olen käynyt viimeksi etelässä tapaamassa ystäviäni ja perhettäni joulukuussa. Pohjoiseen muttettuani uhmasin, että minua on vaikea saada sieltä pois useammin kuin kaksi kertaa vuodessa. Alunperin vitsiksi tarkoittamani pitää näköjään paikkaansa paremmin kuin hyvin. Paku alkaa näyttää kodilta. Edelleen petaan sängyn joka aamu – ihan vain siksi, että esimerkiksi aamupalaa valmistettaesssa se toimii apupöytänä ja laskutasona – ja ajoon lähtiessäni siivoan kaiken omalle paikalleen, mutta muuten Bertta muistuttaa kovin paljon kotiani, kaikessa epäjärjestelmällisyydessään. Elämä pakussa alkaa tuntua myös normaalilta. Aamuisin kaasuhella syttyy jo ensimmäisellä tulitikulla, sängynaluslaatikosta kaivaessani tavaraa varmistan sen pysymisen auki […]
  • Pakureissussa: Utsjoki ja Ailigas-tunturi
    Utsjoki valloitti. Olen käynyt siellä ennenkin, mutta nyt ensimmäistä kertaa kesällä. Kesä kaukana pohjoisessa on vasta aluillaan. Lehdet puissa pieniä ja hennon vaaleanvihreitä. Tienvarsien kasvit juuri maasta puhjenneita ja uusia kaikessa hentoudessaan. Utsjoella yövyin pienen puron varrella, josta kirjoitin jo aiemmin. Sieltä lähtiessäni tie kuljetti minua Nuorgamiin asti, Suomen pohjoisimpaan kylään ja pysähdyin samalla rannalla, jolla viime syksynkin reissullani. Viilensin itseäni kolmeakymmentä hipovassa helteessä Tenojoen hyisessä aallokossa. Norjan puolen vuoret olivat vielä lumihuippuisia ja valuttivat oman jäisen kosketuksensa rajajokeen. Nuorgamista palasin pian Utsjoen kylälle. Matkalla olin pysähtynyt kylätalo Giidassa ja ostanut tienkäyttöluvan Ailigas-tunturiin johtavalle tielle. Lupamaksuilla tie pidetään avoimena ja […]
  • Uusia ulottuvuuksia Utsjoella
    Viimein pääsen näkemään erämaan lintuperspektiivistä käsin. Tätä on odotettu pitkään, viimein hankin dronen. Lentämiseen vaaditaan rekisteröinti ja pieni teoriakoe. Kun ne suoritin, olen nyt sertifioitu dronelennättäjä ja taivas on minun. En ole ennen lennättänyt dronea, mutta Utsjoen avara, esteetön taivas ja erämaan rauha on paras paikka harjoitella. Tässä ensilennon tuloksia keskiyön auringon valossa 💛 – Sanna
  • Pakureissussa – Pyhältä Utsjoelle
    Pakureissulla ei ole suunnitelmaa. Suunnittelemattomuus luo vapautta ja se on koko reissuni ydin. Haluan viettää aikaa juuri siellä, missä hyvältä tuntuu juuri niin kauan kuin se hyvältä tuntuu. Lähdin kotipihasta maanantaina ja parkkeerasin samana päivänä Pyhäjärven kylälle Pelkosenniemelle ystävien pihalle. Pyhällä on hyvä olla. Ihmettelen hieman itsekin, miksi, sillä siitä uupuu niin usein kaipaamani villiys ja erämaahenkisyys. Sen sijaan se tarjoilee maalaisidyllistä Lappia, vanhan ajan kyläyhteisön toimintaa ja pienen tunturikylän aktiviteetteja ja saman henkisiä ihmisiä. Kesä oli saapunut Pyhätunturille. Kävelin peltomaisemissa kesämekko päällä ja poimin villikukkia pakuni ainoalle pöydälle maljakon virkaa toimittavaan juomalasiin. Unohdin, miten olenkaan kaivannut kukkia. Pyhällä riittää […]
  • Pakuprojekti – lähtöä vaille valmis
    Tuntuu, että minusta, tästä blogista ja elämästäni on viime aikoina tullut auto-, rakennus- ja työkalukeskeinen. Illat ovat venyneet pitkiksi, sänkyyn mennessä päässä soi käsisahan meteli ja nenää kutittaa hiomispöly. Mutta tiedättekö mitä? Se kaikki on ollut sen arvoista, sillä Bertta-pakettiautoprojekti on vihdoin valmis! Bertta, minä ja Papu olemme lähtöä vaille valmiita. Kuluvalla viikolla olen puuhannut entistä enemmän, jos se vielä oli mahdollista. Viimeistelin viimeiset kalusteet, lisäsin naulakoita, kiristelin ruuveja ja pohdin, miten kiinnitän kaiken auton sisälle niin, että voin huoletta ajaa pohjoisen kiemuraisilla hiekkateillä ilman, että tavarat lentävät kyydissä niskaani. Kaikki kalusteet on kiinnitetty sidontaliinoilla pakettiauton lattiassa valmiiksi oleviin, paksuihin […]
  • Pakuprojekti – uuteen nousuun
    Edellisen kerran pakuprojekti ei mennyt niin kuin piti. Kirjoitinkin tästä hienosta oppimiskokemuksestani jo aiemmin. Suunnitelma kesän viettämisestä omassa, itserakennetussa pakussa oli ja on edelleen voimissa. Oli aika aloittaa suunnitelma B. Ensimmäiselle pakettiautolleni, kovin rikkinäiselle Tapsalle oli sanottava hyvästit. Pitkällisen pohdinnan jälkeen tulin tulokseen, että taitoni ja rahani eivät riitä sen korjaamiseen alusta asti. Vaikka saisinkin Tapsan korjattua asumis- ja ajamiskuntoon, olisin pulassa erityisesti, jos (kun) se hajoaisi kesän reissuilla, kun olen yksin keskellä ei-mitään. Tapsa sai uuden kodin. Se haettiin pois trailerilla ilmeisen hyviin ja osaaviin käsiin. Koska kesä lähestyy kovaa vauhtia – vaikka ilmasta sitä tosin voi päätellä, nytkin […]
  • Pakuprojektin alku ja loppu
    Puolitoista vuotta sitten, blogini ensiaskeleet otettiin pakettiautosta käsin. Se oli ikään kuin testireissu, osaisinko ja haluaisinko elää pakettiautoelämää. Ei siinä ollut mitään epäselvää, haluanhan minä 😍 Olen muutamaan kertaan jo vihjannut muuttavani ensi kesäksi pakettiautokotiin asumaan ja se suunnitelma on edelleen voimissaan. Syksyn aloittaessa vaikeinta, pimeintä taivaltaan, ostin vihdoin oman pakettiauton ja aloitin suunnittelemisen. Lokakuussa sininen hurmurini, Tapsa, kotiutui. Alkusuhde sujui hyvin. Tapsa kuljetti minua tuntureille ja takaisin. Olimme molemmat iloisia yhteisistä retkistä. Vietin useita iltoja istuskellen tavaratilassa ja miettien, mitä kaikkea sinne kesäksi rakentaisin. Talven kylmyyden myötä Tapsa jäi pihalle lepäilemään ja keräämään kinoksia päällensä. En ihan luottanut sen […]

Create a website or blog at WordPress.com

%d bloggers like this: