-
Päiviä muiden joukossa – Helmikuun kuulumisia
Aamulla pakkasmittari näyttää -29C, vaikka viikko sitten se oli päivittäis lähes nollan pinnassa. Kummallinen helmikuu. On paljon tavallisia päiviä. Semmoisia, ettei niiden ohi menemistä aina huomaa, mutta juuri se tekee niistä niin ihania. Ettei tarvitse olla mitään ihmeellistä voidakseen tuntea, että tämä oli hyvä päivä. Vaikka jaan usein reissuja, retkiä ja elämän kohokohtia, niiden väliin…
-
Talven puoliväli -energiaa valosta
Aurinko on palannut! Naapuri kertoi, että on nähnyt auringon viimeksi lokakuussa. Vaikka kaamos väistyi tovi sitten eikä se meillä kestä muutamaa viikkoa pidempään, tämä talvi on ollut erityisen pilvinen, luminen ja sumuinen. Joten saattaa hyvinkin olla, että aurinko on tosiaan käynyt täällä viimeksi lokakuussa. Siltä se ainakin tuntuu. Menneinä vuosina valo ei ole tuntunut näin…
-
Eräänä kylmänä aamuna – VIDEO
Eräänä kylmänä aamuna, kun kaamosta kohti vähenevä aurinko jaksoi juuri kiivetä vielä metsän yläpuolelle sain idean. Joki oli ollut jäässä jo hyvän tovin, mutta virta pitää rannan jäät heikkona. Jäille ei ole asiaa vielä pitkään aikaan, mutta entäpä vesille? Olin edellisenä päivänä lainannut kalastavalta ystävältä kalastushousut. Ihmetteli hieman, mihin niitä tarvitaan keskellä talvea, mutta kun…
-
Marrassyys – talven tulo
Siirry, päivä, siirtomaiden taakse, salli hämäryys.Katko valokehrän langoilta huomisen näkyvyys,ja saata kevään paikalle marrassyys. Martti Salo Löysin aivan ihanan laulelman palasen suloisesta kirjasta nimeltä Lapinlasten lauluja. Laulun sanat kuvaavat täydellisesti tätä aikaa; hämäryyttä, sitä, kun päivä väistyy pitenevän yön tieltä yhä kauemmas ja huominen näkyy valkenevan päivä päivältä pimenevämpänä. Ja kuinka kaunis sana, marrassyys! Ihastuin…
-
Antakaa hiljaisuuden olla
Aamuyö, kello 3.54. Herään, nousen ja vilkaisen ikkunasta ulos. Miten kaunista. Joki on sinisen usvan peitossa, vastarannan puiden aavemaiset hahmot erottuvat juuri ja juuri ohi lipuvan sumuverhon takaa. Vesi seisoo peilityynenä paikallaan yleensä virtaavassa joenuomassa. On niin hiljaista, että luulen voivani koskea sitä. Tämän kesän vesilinnunpoikaset, jotka päivisin keikkuvat joentrömällä ja kirkuvat uutta elämää nukkuvat…
-
Heinäkuun hetkellisyys
Vallattoman rauhallisia, levollisen pitkiä ja hitaita kesäpäiviä. Heinäkuu on hiljainen, sekä luonnossa että mielessä. Valvon usein myöhään yöhön ja nukun pitkään. Aamuisin en saa juuri mitään aikaiseksi. Joogaan, kuuntelen äänikirjoja tai vain tuijottelen taivasta. Ja se riittää. Eilen lähdin iltasella pyörällä Papun kanssa seikkailemaan. Piti päästä johonkin. Ulos omasta talosta, ihan vain hetkeksi. Pyöräilin joen…
-
Onpahan sekin käyty läpi…
Viime viikko on mennyt sairastaessa. Korona löysi viimein minutkin ja viisi päivää on kulutettu lähinnä nukkuen ja toipuen. Hereilläolohetkinä on katsottu Harry Pottereita maratoonina ja haikailtu ikkunasta kauniin kevätauringon perään, joka loistaa nyt koko ajan pidempään. Voimia ei ole ollut kuin hädin tuskin käydä ulkoportailla välillä haukkaamassa raitista ilmaa villaviltin alla. Ei ollut mukava tauti…
-
Ihana valo
Valo on palannut. Ja sitä riittää. Jotenkin se yllättää aina, vaikka onhan se tiedossa joka vuosi. Ihan hetki sitten oli pimeää heti iltapäivällä, nyt jo seitsemän maissa on valoisaa. Viikonloppuna pohjoinen pallonpuolisko ottaa taas valon valtiaan valtaistuimen takaisin hallintaansa, kun kevätpäiväntasauksen jälkeen meillä on enemmän valoa kuin missään muualla maailmassa. Ihana ajatus. Valoa tähän maailmaan…
-
Talven (toistaiseksi) parhaat revontulet ja uuden alku
Toissailtana vein Papua lenkille kirkkaassa, mutta lämpimässä talvi-illassa. Tähdet tuikkivat syvänsiniseltä taivaalta, kun käveltiin hissuksiin kylän raittia pitkin. Ilman otsalamppua näki kuin keskipäivällä, lähes täysikuu loisti kirkkaana metsän takaa. Taivaanrannassa hehkui pieni vihreä juova. Katselin suloisen himmeitä juovia ja mietin, että ai, tänäänkin on revontulia, mutta eivät ole kummoiset. Ei ehkä kannata hakea edes kameraa.…
-
Jää, joka ei vielä kanna
Pakkaset on olleet kovat viiime viikkoina. Viikon verran oltiin lähes joka päivä yli kahdenkymmenen pakkasen puolella. Se on vetänyt mökin seinät kauniiseen huurteeseen. Jos ulkona on hetken hiljaa, voi kuulla, kun metsässä puut paukkuvat pakkasessa. Joki on ollut jäässä kokonaan jo pitkän aikaa. Ajottain käyn sitä kokeilemassa, josko se avaisi jo talven uuden kulkuväylän, josko…
-
Seuraa
Seurataan
Already have a WordPress.com account? Log in now.
Sanna Vaara 