En ole ihan varma, kirjottaisiko otsikoksi “syksy”, “talvi” vai jotain siltä väliltä. Sellaista se on vuodenaikojen vaihtelu, ettei niissä pysy kärryillä. Mutta ei se kai ole tarkoituskaan. Mehän niille termit olemme keksineet eivätkä ne vaihdu aina niiden mukaan.

Olemme siis jossakin välimaastossa syksyn ja talven välillä. Ensilumi satoi viitisen päivää sitten, mutta nyt viikonlopun aikana on vesisateiden myötä sulanut lähes kokonaan pois.

Harmi, sillä ensilumi luo ympärilleen maagista hiljaisuutta, valoa ja rauhaa.

Ehkä myös huomannet, että olet uudistuneella nettisivullani. Tämä projekti onkin ottanut oman aikansa, sillä entiselle nettisivulleni oli kertynyt jo niin paljon kuvia ja tekstejä, että ne eivät enää fyysisesti (vai digitaalisesti?) mahtuneet sinne.

Kaikkien satojen blogitekstien ja ties kuinka monen tuhannen kuvan siirtäminen tänne oli oma prosessinsa. Ehkä huomannet, että kaikki blogitekstit on nyt myös englanniksi. Vanhat ja uudet! Vanhoja tekstejä käännettiin siskoni kanssa viikkotolkulla tekoälyn avulla (hurjaa, eikö!) ja se on viime viikkoina vienyt suurimman osan kaikesta ajasta.

Mutta täällä ollaan, uudistuneella sivulla. Mahtavaa, kun olet löytänyt tänne :)

Uuden nettisivun lisäksi myös printtikauppa on uudistunut! Siitä olen erityisen innoissani, sillä edellinen printtikauppa oli enemmän tai vähemmän kotikutoinen ja ymmärrettävästi hieman epäilyttäväkin. Mutta nyt! Nyt olemme ihan uudella tasolla.

Uuden printtikaupan myötä hinnoittelu uudistui, voit valita minkä kokoisen valokuvan haluat tilata ja tilaus on mahdollista mihin maailman kolkkaan tahansa. Hurjaa! Lisäsin myös täysin uusia kuvia kauppaan, joten kannattaa käydä kurkkaamassa, löytyisikö sieltä pieni pala pohjoisen luontoa sinullekin. Tilaamalla tuet työtäni täällä pohjoisen pikku kylässä ja mahdollistat pienyritykseni toiminnan.

Alla muutama nosto printtikaupastani. Printtikauppaan pääset kokonaan tutustumaan täältä.

Tämä syystalvi on ollut hämmentävän kiireinen. Tai täysi. Kiire ei varsinaisesti ole ollut, mutta kun listalta on yhden asian saanut tehtyä, toinen on ollut jo heti jonossa odottamassa.

Puutarhan laittaminen talvikuntoonkin jäi ensilumen jalkoihin. Tällä kertaa onneksi lumi suli, joten saimme tyhjennettyä kasvilavat, ajettua nurmikon ja siivottua kasvihuoneen yhdessä päivässä kuntoon odottamaan kevättä.

Muuten syystalvi onkin mennyt taloa lämmitttäessä ja ilmojen vaihtumista katsellessa. Useana iltana kylmä pohjoistuuli on puhaltanut taivaan kirkkaaksi ja tuonut illaksi horisontista toiseen ulottuvan tähtitaivaan ja yöksi upeat revontulet. Muutamat revontulet on olleet niin kirkkaat ja kauniit, että on vaikea uskoa omia silmiäänkään.

Alla olevassa kuvassa en jaksanut enää seisoskella ulkona kylmässä pohjoistuulessa, vaan menin loppuillaksi lukemaan sänkyyn vällyjen väliin.

Neulominen ja leipominen on edelleen osa lähes jokaista päivää. Usein aamupäivällä, kun leivinuuniin laitetaan tulet, jään seuraamaan sen syttymistä ja vahdin puiden lisäämistä uunin edessä olevalla keinutuolilla. Tulen rätinä ja neulomisen tasainen rytmi luovat hyvin meditatiivisen tilan. Usein tässä saankin hyviä ideoita päivän hoidettavista asioista tai saan päässä kiemurtelevat ajatukset taas hyvään järjestykseen. Neulominen onkin erinomainen rauhoittumis- ja juurtumiskeino.

Leivon edelleen hapanjuurileipää vähintään kerran viikossa. Siitä on tullut jo niin vahva rutiini, etten juuri huomaa sitä. Leivän ostaminen kaupasta tuntuu jo todella hullunkuriselta, kun sitä voi tehdä suhteellisen helposti itsekin.

Leivän lisäksi olen ottanut viikottaiseksi rutiiniksi ehdä myös hapanjuurigranolaa. Sitä syömme joka aamu aamiaisella mustikoiden ja maidon kera. Reseptin olen kehittänyt itse (harvinaista minulta), joten ehkä joku päivä voisin sen teillekin jakaa.

Leivän suhteen olen ottanut tämän vuoden leikkimieliseksi ja stressittömäksi tavoitteeksi opetella koristelemaan leipä metsäaiheisesti. Perinteisesti hapanjuurileipä koristellaan viljan tähkillä, mutta koska asumme seudulla, jolla lähes mikään viljalajike (ohraa lukuunottamatta) ei kasva, se tuntuu hassulta. Eniten meillä on metsiä ja lunta, joten olisi mukava saada leivän koristekuviokin paikalliseksi.

Ennen ensilunta aamut olivat valtavan kauniita, kun yöt ovat olleet kylmiä, mutta aamu valkenee aurinkoisena. Pakkanen jäädyttää kaiken ja aurinko herättää tuhansien timanttien kimalluksen voimin kaiken eloon kuin sadussa. Olen useana tällaisena aamuna vain haahuillut lähipelloilla ihastellen kaiken kimallusta ja kauneutta. Se saa sanattomaksi.

Julkaisin tässä nettisivukaaoksessa myös uuden videon. Lisään sen tähän alle vielä, jos et ole ehtinyt sitä katsomaan. Se kertoo perusoleilusta ja hiljaisuuden tärkeydestä. Asioista, joiden takia asun täällä. Keskellä pientä erämaakylää, kaiken hiljaisuuden keskellä.

Ihanaa päästä taas kirjoittamaan kuulumisia ja jakamaan teille kuvia. Se on edelleen itselleni helpoin tapa kerätä omat ajatukseni ja jakaa niitä.

Mukavaa, kun olet täällä <3

♥ Sanna