Joka syksy minut valtaa suru. Varsinaisesti sillä ei ole mitään syytä, mutta tunne on silti läsnä. Kolkuttaa korvan takana heti, kun kesän vehreys kääntyy kultaan ja saavuttaa huippunsa, kun ensimmäinen myrskytuuli pudottaa kirkkaan väriset lehdet puista jättäen jälkeensä tyhjyyttä ja karuutta.

Tein videon syksyn edistymisestä, siitä, miltä tuntuu luopua yhdestä vaiheesta ja siirtyä eteenpäin. Kuten aina, luonto on siinä vahvasti läsnä ja opin siltä joka päivä jotakin uutta.

Mukavia videonkatseluhetkiä, palataan pian!

♥ Sanna