Kyllä, se on tarkoituksella kirjoitettu sanavälillä.

Olen tehnyt muutoksia kalenteriini, elämääni. Olen järjestellyt asioita niin, että perjantaisin olen vapaa. Töistä, vastuista, menoista ja muista elämän kahleista.

Perjantai on vapaa päiväni.

Viime vuoden hurjan työrupeaman ja alituisen kiireen (en tiedä vieläkään, miten selvisin kaikesta) jälkeen päätin laittaa oman hyvinvoinnin ja itselle tärkeät asiat etusijalle. Halusin viikkooni edes yhden päivän, jolloin voin tehdä sitä, mitä haluan.

Mitä se sitten tarkoittaa?

Päätin uhrata päivän luovuudelle. Valokuvaamiselle, videoiden tekemiselle, musisoinnille ja musiikin tekemiselle. Reissaamiselle, seikkailuille, luonnolle, itselleni. Oman yrityksen kasvattamiselle. Noh, oma yritys on niin sanoinkuvaamattoman minimaalinen, että on hassua käyttää sanaa "kasvattaminen", mutta kasvaahan se pienikin. Ehkä kovemmin kuin isompansa. Se jäänee nähtäväksi, mutta yritys on kova. Rakkaudella sitä ainakin kasvatetaan, jos ei muuta.

Kaiken sen lisäksi saan aikaa olemiselle. Lintujen ruokkimiselle ja niiden puuhailujen katsomiselle. Metsissä samoilulle. Siksi kutsun epämääräistä lähimetsissä käyskentelyä, jossa ei ole minkäänlaista retkeilyyn tai reissaamiseen viittaavaa. Joka tapahtuu hyvin usein yöpaidassa ja kumisaappaissa, hetken mielijohteesta, kamera kainalossa. Silloin löydän parhaimmat ideani. Joskus myös toteutukseni. Samoillen, päättömästi ja suunnittelemattomasti.

Kokonaisella päivän pyhittämisellä omille - hyvin epätuottoisille ja epäkaupallisille puuhille on hintansa. Kirjaimellisesti. Se tuntuu pankkitilillä. Ajottain stressaannun, kunnes päädyn ajatuksissani mielestäni hyvään lopputulokseen, että raha-asioilla on elämässäni niin pieni rooli, etten halua tuhlata niiden murehtimiseen aikaani. Murheet loppuvat kuin seinään ja elämä jatkuu. Se elämä, mistä mielelläni maksan hinnan kuin hinnan. Valitsen koska tahansa vapaa-ajan ja vapauden rahan ylitse. Koska tahansa.

Nousen aamulla ylös sängystä innoissani, jätän aamiaisen kesken antaessani ideoiden ja visioiden viedä. Vietän aikaa tehden juuri sitä, mitä haluan, tehden sitä, mikä kadottaa ajantajuni ja kaiken epäolennaisen ympäriltäni ja mielestäni. Se, mihin se vie ja kauanko se jatkuu, on toistaiseksi vielä pimennossa. En välitä. Onko se järkevää, tulevaisuuden kannalta oleellista, mihin tällä kaikella pyrin? En tiedä. Rehellisesti, en vain tiedä, mutta minulla on vahva tunne, intuitio, että näin minun on tehtävä. Nyt seuraan sitä.

Luin juuri kirjan japanilaisesta ikigaista. Sanaa 'ikigai' on ilmeisesti vaikea suomentaa, mutta oman ymmärrykseni mukaan se tarkoittaa asiaa, jonka takia nousee aamulla sängystä. Se tulee sanoista 'iki', elämä ja 'kai', omien odotusten ja toiveiden toteuttaminen'. Syy olemassaoloon.

Mitä tekisit, jos sinulla olisi päivä ilman työtä, ilman vastuuta, ilman arkielämän ympyröitä? Jos ei tarvitsisi miettiä, onko tekemisesi taloudellisesti kannattavaa, onko se järkevää? Jos et olisi niin väsynyt, että vastauksesi olisi "nukkuisin ja lepäisin". Jos tuntisit itsesi virkeäksi, energiseksi ja sinulla olisi kokonainen päivä vain itsellesi. Mitä tekisit?

Se on vapaa päivä.

♥ Halauksin, Sanna