Tähdet pienet tuikahtaa,

meiltä huolet poistaa.

Revontulet hulmuaa,

valo meille loistaa.

Tähdet maata katselee,

loimu yötä valaisee,

meille uuden riemun suo,

joulun ihmisille tuo.

Z. Topelius

Joulu on kohta täällä. Tänä vuonna se on vaillinainen, outo ja eriskummallinen kaikkine rajoituksineen, varoituksineen, maskeineen ja deseineen. Joulu se silti on.

Lähden ajamaan etelään ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun muutin tänne puoli vuotta sitten. Ajatus mustasta joulusta, katuvalojen pilaamasta pimeydestä ja surullisesta märkyydestä ei houkuta, mutta perheen ja ystävien näkemisestä on pitkä aika. Vaikka koko joulun ajatus, yhdessä oleminen ja yhteisöllisyys on tänä vuonna rajoitettua, on silti ihana nähdä rakkaita ihmisiä ja vaihtaa kuulumisia muutenkin kuin pätkivän whatsapp-puhelun välityksellä.

Hiljennyn hetkeksi joulun viettoon, palaan kirjoittamaan vuoden vaihteessa. Siihen mennessä olen palannut takaisin pohjoiseen, ehkä ehtinyt jo käydä tuntureillakin tervehtimässä sinne kaamoksen jälkeen palaavaa aurinkoa.

Levätään ja pysähdytään nyt, kun juuri muuhun ei ole vaihtoehtoja. Rauhallista joulun aikaa 💫

♥: Sanna