Syyskesä saapui, tekisi mieli sanoa yllättäen. Yhtenä päivänä edellisviikon niittykukat olivat lakastuneet, tienvarren horsmien punaiset sävyt vaihtuneet ilmassa leijaileviksi haituviksi ja metsä täynnä sieniä ja marjoja. Siellä täällä sitkeimmät kesäkukat jatkavat kylmenevästä ilmanalasta huolimatta kukkimistaan kuin itsepäisyyksissään uhmaten syksyn saapumista. Koivunoksat vaihtavat yksi kerrallaan väriasuaan virheästä keltaiseen.

Vihdoin mustikat ovat täysin kypsiä. Kerään niitä joka vapaa hetki lähimetsästä ämpärikaupalla pakastimeen, joka alkaa olla enemmän täysi kuin tyhjä. Syön marjoja vuoden ympäri joka päivä, joten niitä myös kuluu. Minulla on aavistus, että tänä vuonna on mahdollista saada täysi pakastillinen itse keräämiäni marjoja ja muita metsän antimia riittämään seuraavaan vuoteen asti. Miten suurta iloa voikaan pieni ihminen kokea avatessaan lähes täynnä marjoja olevan pakastimen kannen lisätessään sinne vielä muutaman pussukan tuoreita, takapihalta poimittuja mustikoita!

Syksy ja ruska-aika kolkuttaa aivan nurkan takana. Luonnon muutoksiin, jotka tapahtuvat pikku hiljaa pienin askelin, tottuu nopeasti, huomaamatta. Vielä aivan hetki sitten lähisuoni ympäristö oli rikkaan vihreä, nyt se taittanut asunsa keltaisen sävyihin tarjoten etelänmatkaa suunnitteleville joutsenille kauniin, maalausmaisen lähtöalustan.

Kerään edelleen muutaman päivän välein kesän viimeisiä kukkia - villit luonnonkukat ovat yksi lempiasioistani maailmassa - sisälle maljakkoon tienvarsilta ja joenvarren niityiltä. Nyt niiden väriloistosta kilpailevat ensimmäiset rohkeat ruska-asun ottaneet koivunoksat, jotka erottaa jo kauas muuten vielä vihertävästä metsän siimeksestä.

Kesän verkkaisen ajankulun jatkoksi syyskesän päivät kuluvat vauhdilla. Valo vähenee silminnähden nopeasti ja yö napsaisee illasta ja aamusta huomaamattomasti jo isoja lohkoja. Vielä sillä on kirittävää voittaakseen valoisan ajan, mutta hitaan varmasti se tapahtuu. Hämmästyin, kun radiossa sanottiin revontulikauden alkavan elokuun lopussa. Juurihan yötön yö loppui, nytkö on jo revontulien aika?

Aika ei käy pitkäksi ihastellessa päivä päivältä muuttuvaa maisemaa, lintujen valmistautumista etelään lähtöön, joenvarren väriloiston hiipumista ja metsän antimia kerätessä.

Ihanaa alkavaa syksyä kaikille! 🤗

♥: Sanna