Ensimmäinen viikko pohjoisen taivaan alla on mennyt pääosin sateen kanssa. Ja hyttysten. Aika kuluu hitaahkosti elokuvia katsellen ja sadekuurojen välillä ulkona oleillen.

Kun sade usein illan suussa lakkaa, lähden ulos tutkimaan lähimetsää. Kuulin, että kyläläiset ovat aikoinaan saaneet valita, haluavatko kylälle katuvalot vai valaistun ladun. Parinsadan metrin päässä kotoani alkaa hieno, valaistu latu- ja polkuverkosto. Fiksuja kyläläisiä, sanoisin.

Heti ensimmäisenä iltana kaivoin muuttokasseista villapaidat, lapaset ja villasukat. Lämpömittari nousee päivisin usein korkeimmillaankymmenen asteen tienoille, joinakin päivinä viidentoista korville. Silti kesä on koreimmillaan, kasvit kukissaan ja marjat valmiina kypsymään. Radiossa kerrottiin runsaiden sateisen lupaavan ennätysmarjasatoa. En malttaisi odottaa!

• 

• 

• 

• 

Illalla, kun sade lakkaa, istun usein hetken Tornionjoen rannassa. Rehellisesti sanottuna istumista ei kestä kovin kauaa valtavan hyttysmäärän takia. Valokuvaamiseenkin olen joutunut kehittämään uudenlaisen ripeän vaihteen, hyttyset kun iskevät heti kun jokin ruuminosa pysähtyy paikoilleen.

Joki muuttaa muotoaan joka ilta. Se saattaa olla tummien sadepilvien verhoama, pinta rikottuna runsaan sadekuuron myötä tai peilityyni puolen yön aikaan. Kamerani on nyt jo täynnä joen eri hetkistä napattuja valokuvia. Saa nähdä, kuinka monta niitä kertyykään tässä rannalla asuessa.

• 

• 

• 

• 

Jatkan lomailuani lähinnä sisällä elokuvia katsellessa ja neuloessa. Olen odottanut iltaa, jolloin taivas selkiytyisi ja pääsisin tunturiin ihailemaan yöttömän yön aurinkoa ennen kuin se tämän kuun puolivälissä loppuu taas tältä vuodelta. Tänään on luvattu aurinkoista iltaa. Taidan siis valmistautua tunturiin lähtöön. Palaan asiaan myöhemmin, miten käy!

♥: Sanna