Kerroin aiemmin asuvani tällä hetkellä halkoliiterin päädyssä. Totta se on. Kesämökin halkoliiterin päädyssä on pieni, oman suurpiirteisen arvioini mukaan 10 neliömetrin kokoinen kesähuone, johon satunnaiset kesävieraat laitetaan nukkumaan. Nyt se on ollut minun kotini kesän ajan.

Viime vuosien muuttojen myötä omaisuuteni on karsiutunut varsin minimalistiseksi. Isot huonekalut, sohva, pesukone ja muut muutossa ärräpäitä aiheuttavat ovat joutaneet ensimmäisinä kiertoon. Jäljelle on jääneet vain ne, mitä todella tarvitsen, mitä todella haluan säilyttää ja kantaa mukanani; soittimet, harrastuksiin liittyvät tarpeellisuudet (retkeily-, valokuvaus- ja käsityövälineet), joka muuton myötä hupeneva kasa vaatteita, perinnetekstiilit ja -astiat. Siinäpä se. Isoin osa omaisuudestani majailee tällä hetkellä kymmenen neliömetrin varastossa, josta lattiatilaa jäi tyhjää yli puolet, loput kiikutin farmariautoni takakontissa kesäkotiini. Vaikka ainainen muuttaminen käykin raskaaksi ja kirisää hermoja, se on varsin tehokas keino päästä eroon kaikesta ylimääräisestä.

Kesäkodissa on juuri tilaa tarpeelliselle; työnteolle (hoituu etänä tällä hetkellä), soittelulle ja oleilulle. Päivisin kuljen kesämökin ja lähellä asustavan siskoni perheen kodin välillä. Pakkaan päivän aikana tarvitsemani tavarat isoon kangaskassiin ja siirryn milloin minnekin. Vietän kassialmaelämää tämän kesän.

Aamuisin kesäkoti on kylmä, kuoriudun paksun peiton alta suoraan villasukkiin ja -paitaan. Auringon siirtyessä illalla paistamaan suoraan useimmiten avonaisesta ovesta sisään, sisällä on liian kuuma. Männyn siitepöly kuorruttaa pikkuhiljaa kaikki ne kohdat, joihin ei huomaa koskea ihan joka päivä. Ainoasta ikkunasta ikkunanlaudalle aseteltujen omenapuun kukkien takaa avautuu järvinäkymä. Ennen järvinäkymää voi tarkastella kahden hämähäkin puuhailua, jotka ovat kutoneet verkkonsa ikkunanpuitteisiin.

Illan aurinko kohdistuu niin, että kesäkodin hieman vinksahtaneella terassilla on hyvä lukea kirjaa, kun sisällä lämpötila kohoaa liian korkealle. Juomaveden haen kymmenen metrin päässä pulppuavasta lähteestä ja nostan terassille kauniiseen lasivaasiin. Kuumana päivänä se väljähtää turhankin nopeasti, mutta on ainakin kaunis katsella.

Papu nauttii kesäkodin avoimen oven tarjoamasta mahdollisuudesta tutkailla ympäristöä auringolta ja ötököiltä suojassa. Kaupunkielämän jälkeen se tuntuu nauttivan tästä kassialman kanssa elämisestä.

Kesäkodista käsin aion lähteä tulevana viikonloppuna Päijänteen kansallispuistoon ja keskikesää juhlistamaan Kainuuseen.

Ihanan lämpöisiä päiviä kesiinne ☀️

♥: Sanna