Raja todellisuuden ja sadun välillä

Joskus on tilanteita, joissa on mahdotonta vetää tarkkaa rajaa siihen, missä todellisuus päättyy ja satu alkaa. 

Luin kirjaa Tarujen tunturit (Asko Kaikusalo, Yrjö Metsälä), josta ylläoleva lause on. Kirjassa kerrotaan tarinoita Tunturi-Lapista, pääosin Kilpisjärven tuntureista. Jättiläisistä, maahisista, Lapin entisistä ja nykyisistä kulkijoista. Tuntureiden vuodenkierrosta ja elosta Tunturi-Lapissa.

Se, kuinka paljon tarinoista on totta ja kuinka paljon satua, jätetään lukijalle. Raja todellisuuden ja sadun välillä on häilyvä, jos sitä on edes olemassa.

Siellä, missä ihminen joutuu elämään silmätysten luonnon ja sen vaikuttajien kanssa, mieli ja aistit herkistyvät. Pohjoisen luonnossa tarpeeksi kauan kulkenut kulkija katsoo maailmaa eri tavalla. Se uskoo, joka on jotakin kokenut.

Nämä tunturit – kuten tunturit kaikkialla – ovat kokeneet lukemattomia tapahtumia, niin taruja kuin tosiakin. Ja jos kuljet siellä oikealla, myötätuntoisella vastaanottavalla mielellä, tavoitat kenties jotakin tuntureiden sadunomaisesta sisimmästä.

Inspiroidun hurjasti vanhoista Lapin tarinoista ja pohjoisen mytologiasta. Sillä, onko ne totta, ei ole yhtään mitään väliä. Ennen maahisista kerrottiin yhtä totena kuin metsän puista. Se, että jotain ei osata selittää, ei välttämättä tarkoita etteikö se olisi todellisuutta.

Pieni ripaus taikaa todellisuuteesi tänään ✨

 ♥ Sanna



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: