Eräänä kylmänä aamuna – VIDEO

Eräänä kylmänä aamuna, kun kaamosta kohti vähenevä aurinko jaksoi juuri kiivetä vielä metsän yläpuolelle sain idean.

Joki oli ollut jäässä jo hyvän tovin, mutta virta pitää rannan jäät heikkona. Jäille ei ole asiaa vielä pitkään aikaan, mutta entäpä vesille?

Olin edellisenä päivänä lainannut kalastavalta ystävältä kalastushousut. Ihmetteli hieman, mihin niitä tarvitaan keskellä talvea, mutta kun vastasin tapani mukaan ”videoprojektiin”, keskustelu jäi sikseen. Lainaan vähän väliä tavaroita ystäviltä ja kyläläisiltä erinäisiin video- ja valokuvasprojekteihin eikä asiaa enää sen kummemmin ihmetellä.

Halusin veteen, kylmään veteen. Joen törmä on liukas ja jyrkkä eikä kunnon avantoa saa hakattua kuivin nahoin. Kalastushousut jalassa ei kastumisesta ole haittaa, joten vettäpitävät kumihousut jalkaan (alle toppahousut), kirves käteen ja hommiin.

Jää oli vielä heikkoa ja kevyttä, mutta ongeelmia aiheutti joen pehmeä pohja ja veden virtaus. Pehmeä pohja imaisi kenkäni kiinni paikoilleen ja sain vain vaivoin ähisten ne irti liikkuakseni kauemmas rannasta. Joen virtaava vesi myös kasasi hakkaamani jään takaisin paikoilleen ja uhmasi tasapainoani pehmessä pohjassa.

Korppipariskunta kiersi taivaalla katselemassa puuhiani ja huutelemassa toisilleen kähisevällä äänellään. Kai päivittelivät puuhiani nekin tai toivoivat saavansa helpon saaliin lounaaksi. Oli miten oli, joutuivat kuitenkin jatkamaan matkaa tyhjin nokin ja minä jäin avantoni ja päivän viimeisten auringonsäteiden kanssa yksin.

Vein kalastushousut kuivumaan jäisestä kylvystään kylpyhuoneeseen, kaivoin kesävaatteiden perukoilta uimapuvun ja hiippailin kylpytakissa paljain varpain pehmeää puuterilunta pitkin jäätä kahisevaan veteen.

Muutaman vuoden avannossa käymisen jälkeen ensishokki ei ole enää niin paha kuin ihan ensimmäisillä kerroilla. Kehon hälytysjärjestelmä laittaa silti sydämen pumppaamaan ja keuhkot haukkomaan ilmaa kuin se olisi maailmasta loppumassa näillä sekunneilla. Se kuitenkin muistaa tunteneensa tämän ennenkin, rauhoittuu pitkillä, rauhallisilla hengityksillä ja keskittyy nauttimaan hetken huumasta, kylmän veden kosketuksesta ja auringonsäteiden kullasta.

Tämä on paras tapa elää hetkessä ja muistaa, miltä tuntuu elää.

Tässä aamun puuhailuistani video, jossa kuulee jäiden kalistelun ja kirveen hakkeen lomassa myös kavereideni korppipariskunnan huutelun.

Ihanaa talvea sinulle.

❤︎ Sanna



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: