Aamulla aurinko nousee yhdeksän jälkeen. Pakkanen paukuttaa jokea ja sen jäätä. Nostan aamukahvistaa katseen ulos ja henkäisen.
Taivas on tulessa.
Purppura hohkaa eteläiseltä taivaanrannalta, jostakin sieltä, mistä aurinko koittaa vielä viimeisillä voimillaan nousta horisontin yläpuolelle paistamaan. Kultaiset sävyt heijastuvat pilvistä ja kuuraisesta metsästä.
Pariakymmentä hipova pakkanen on tiputellut kuurankukkia jäänpintaan. Astun varovasti talvisaappaalla kirkkaan joenjään päälle. Se raksuu, mutta näyttää kestävän. Taivaan tuli heijastuu kuurankukkien ympärille. Näyttää kuin ne kylpisivät purppuraisessa tulikylvyssä, jähmettyineinä paikoilleen.
Tällaiset hetket kestävät usein vain lyhyen aikaa. Puolen tunnin päästä aurinko on kivunnut sinne, minne se tänään jaksoi. Pilvien taakse, juuri metsänrajan yläpuolelle. Värit hiipuvat hetkessä ja tuttu harmaansini palaa maisemaan kuin kotiinsa.
Pienten hetken taikaa.
♥ Halauksin, Sanna
Sanna Vaara 