Ja yhtäkkiä olikin kesä

Ihan kuin vasta eilen olisin seurannut ikkunasta, miten aamuinen räntäsade peitti viheriöimässä olevan nurmen kylmästi alleen ja iltapäivän aurinko sen taas sulatti. Pohjoinen tuuli piti pitkään kesää odottavien ihmisten villapaidat ja takit visusti kiinni. Pipot ja hanskat odottivat eteisen penkillä varmuuden vuoksi, jos keväinen raekuuro yllättää.

Ja sitten tulikin yhtäkkiä kesä.

Kesän alun kukkaloistoa Tampereella

Kevät tuntui pitkältä kesän odotukselta, jolla ei ole loppua, mutta siihen mahtui paljon. Muutin kesäksi Tampereelle, kesämökin halkovaraston päätyhuoneistoon. Pieneen kesähuoneeseen, johon mahtuu juuri ja juuri omaisuuteni, kun oikein järjestelee; työpöytä, piano, kitara, sänky ja koira. Syksyn tullen pakkaan tavarani ja uusi aika alkaa. Molemmista näistä lisää myöhemmin.

Talvi yllättää aina, mutta niin yllätti nyt kesäkin. Yhtenä aamuna ei tarvinnutkaan enää takkia. Seuraavana päivänä kengätkin olivat jo liikaa, sukista puhumattakaan. Yhdessä hetkessä aamukuura olikin muuttunut kukkaloisteeksi, tuomien huumaavaksi tuoksuksi ja lempeän lämpimäksi nurmeksi.

Kesän alun kukkaloistoa Tampereella; ketunleipä ja sen kukka.
Kesän alun kukkaloistoa Tampereella; ketunleipä ja sen kukka.

Viime kerran olen kirjoittanut ja valokuvannut maaliskuussa. Jostain syystä on aikoja, jolloin kumpikaan ei innosta yhtään. Valokuvaaminen käy mielessä monta kertaa, lähes päivittäin, mutta inspiraatio ja ideat ovat hukassa. En usko pakon voimaan, joten ei auta kuin odottaa otollisempia aikoja. Yritän olla stressaamatta asiasta ja antaa kameran – ja itseni – levätä.

Yhtenä iltana, kun olin juuri tullut iltapesulta ja menossa nukkumaan, oli mitä kaunein auringonlasku. Kirkas, kultainen, kesäinen. Kello läheni puolta kymmentä. Silloin iski ajatus lähteä valokuvaamaan. Paljain varpain, kevyessä hameessa, kuin kesällä konsanaan. Hipsin yksin pitkin hiljaista maantietä lähipellolle, jossa voikukat olivat juuri vaipumassa iltahorrokseen. Ilma oli lämmin ja kostea, mehevä luonnon yhtäkkisestä vihreydestä.

Toukokuinen auringonlasku Tampereella. Voikukkapelto ja kultainen auringon hehku.

Aurinko laski nopeasti, hyttysten aika alkoi heti valon vähettyä. Pyörin itseni pyörryksiin lähipellolla ja kävelin hämärän laskeuduttua hyvillä mielin takaisin.

Toukokuinen auringonlasku Tampereella. Voikukkapelto ja kultainen auringon hehku.
Toukokuinen auringonlasku Tampereella. Voikukkapelto ja kultainen auringon hehku.
Toukokuinen auringonlasku Tampereella. Voikukkapelto ja kultainen auringon hehku.

Kameran ja minun kevättauko oli ohi.

♥: Sanna

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s